Nuorten haastatteluissa korostui, että tuen tarve kasvoi iän myötä ja oli suurimmillaan teini-iän myllerryksessä. Yksinäisyys, kiusaaminen sekä erilaiset sairaudet tai häiriöt lisäsivät osalla nuorista tarvetta hakeutua TUVA‑koulutukseen. Huoltajat puolestaan kuvasivat kokemuksiaan siitä, etteivät he aina tulleet kuulluiksi tai että yhteydenpito kouluun oli hankalaa ja epäselvää.
YAMK‑opiskelijat selvittivät projektitehtävässään, millaista tukea ja millaisia yhteistyöverkostoja tuki‑ ja ohjauspalveluiden ammattilaiset työssään tarvitsevat. He haastattelivat kahta ammattilaista, jotka työskentelivät keskenään eri toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa.
Tiedon siirtymisen rajoitteet haastavat moniammatillista yhteistyötä
Haastatellut nostivat esille positiivisena asiana moniammatillisen yhteistyön sujuvuuden omissa oppilaitoksissaan. He pitivät arvokkaana sitä, että muita ammattilaisia on mahdollista tavata helposti ja matalalla kynnyksellä myös kasvotusten, mahdollisten alkuhaasteiden jälkeen ammattilaisten välinen yhteistyö on yleensä tiivistä ja kestävää. Toinen haastateltava kuvaili yhteistyön muiden ammattilaisten kanssa arjessa olevan hyvää ja motivoitunutta, kunhan ensin on “barrikadit ylitetty”.
“—palavereissa voi olla seitsemän eri ammattilaista ja siinä vaan todetaan tilannetta, tehdään uusia suunnitelmia ja sitten kuitenkin opiskelijan vointi saattaa vaan mennä huonommaksi ja huonommaksi ja tilanne kärjistyä –.”
Ammattilaisten välisen yhteistyön vaikeuttajana ja hidasteena molemmat haastateltavat toivat esille tiukentuneen tietosuojasäätelyn, jonka vuoksi nuorten asioiden käsittely ilman nuoren itsensä läsnäoloa on haastavaa tai kiellettyä. Haastateltavat toivat esille huolen siitä, että tiedonkulun haasteet saattavat viivästyttää nuoren avun saantia. Jokainen ammattilainen tekee nuoren asioista ja tilanteesta omat kirjauksensa mahdollisesti eri tietojärjestelmiin, eivätkä kirjaukset tästä johtuen välttämättä näy kaikille nuoren auttamiseen osallistuville ammattilaisille.
Nuoret tarvitsevat aikuisten turvallisia kohtaamisia
Toisessa haastattelussa nousi esille huoli nuorten aidosta kohtaamisesta sekä läsnäolon vähentymisestä kouluarjessa. Hän kuvasi opettajien olevan kiireisiä ja ylikuormittuneita, lisäksi lähiopetuksen määrää on koko ajan vähennetty. Haastateltava pohti, kuinka arjessa saataisiin varattua enemmän aikaa opiskelijan aitoon kohtaamiseen ja turvallisen aikuisen läsnäoloon, jotta ”olisi aikaa myös sellaiseen oleskeluun ja kuulumisten vaihtoon”. Hän toi esille, että jos nuorella on jo muita hoitokontakteja, koululta ei välttämättä kaivata enää hoidollista tai ongelmakeskeistä otetta.
Molemmissa haastatteluissa nousi esille oppilaitoksen rajat ylittävä moniammatillinen yhteistyö etsivän nuorisotyön kanssa. Molemmat haastateltavat kuvasivat etsivää nuorisotyötä tärkeäksi kumppaniksi. Toinen haastateltavista korosti, että yhteistyön oppilaitoksen ulkopuolelle tulisi käynnistyä riittävän varhain. Hän kuvasi tiedonkulun haasteita tilanteissa, joissa opettajat huomaavat nuoren poissaolot ensimmäisinä, mutta tieto ei tavoita ohjaavia ammattilaisia kyllin nopeasti.
”Voisiko opettajat itse olla aktiivisemmin yhteydessä, vaikka sinne etsivän nuorisotyön tekijöihin, jotta he pääsisivät jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa työskentelemään nuorten kanssa?”
Toisessa haastattelussa nousi esille, että yhteydenpidon tavoitteena on päästä kiinni tilanteeseen jo ennen opintojen keskeytymistä. Nyky-yhteiskunnan yksilökeskeisyys ja lisääntynyt etäopetus korostavat tarvetta ryhmäytymiseen ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Näiden ”ei tarvitsisi olla mitään isoja asioita, vaan ihan tosi pieniäkin juttuja, millä siihen pystyisi vaikuttamaan”.
Mitä opimme?
Nyky-yhteiskunta on etenkin nuorille vaativa ja suorituskeskeinen. Jotta nuoret saisivat tarvitsemansa avun ajoissa, vaaditaan toimivaa tiedonkulkua ammattilaisten välillä sekä mahdollisimman vähän välikäsiä toimintaa hidastamassa. Yleistyksiä ei kahden haastattelun pohjalta voi tehdä, mutta esiin nousi:
Tiedonsiirron sujuvoittaminen: Joustavampi tiedonkulku ammattilaisten välillä helpottaisi eri tahojen välistä yhteistyötä ja turvaisi nuorten oikea-aikaisen tuen saamisen.
Varhainen reagointi ja ulkopuolinen tuki: Varhainen puuttuminen, aito läsnäolo, moniammatillinen yhteistyö ja välittäminen on aina nuoren etu. Yhteistyö koulun ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa tulisi käynnistää ajoissa.
Haastatteluista saatua tietoa pystytään käyttämään hyväksi, kun hanketta edistetään.
Lähteet:
Tampereen ammattikorkeakoulu. KNOT – kaikki nuoret osallisia tulevaisuuteen. Esittely. Viitattu 23.4.2026. https://projects.tuni.fi/knot/esittely/
Kirjoittajat: YAMK-opiskelijat Matleena Nikula, Heidi Kouakou, Johanna Karjalainen, TAMK-opettajat Outi Rantanen, Hanna Uotila-Laine ja Meri Siiki
Kommentit