Yhteisöllisyyden tai tarkemminkin yltiöyksilöllisyyden aiheen otsikoihin nosti Liisa Keltikangas-Järvisen uusin teos nimeltä ”Itsekkyyden aika”. Teoksessaan Keltinkangas-Järvinen käsittelee sitä, miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme saa meidät voimaan pahoin. Hän toteaa, että aiemmin ihmistä puristi yhteisten normien paine, kun taas nykyään liika yksilöllisyys.
Työhyvinvoinnin ja siihen vaikuttavat seikat toi esiin työterveyshuollon erikoislääkäri Eira Roos. Hän painottaa sitä, että työhyvinvointi syntyy työssä eikä niinkään fyysisen kunnon ylläpidosta vapaa-ajalla, johon usein työnantajan tarjoamat liikuntasetelit ohjaavat. Työn sujuvuus ja siinä onnistuminen, ovat hänen mukaansa tärkeämpiä työhyvinvoinnin tuottajia. Voisivatko ammatillisen koulutuksen uudet vaatimukset tarjota myös mahdollisuuden parempaan työhyvinvointiin?
Yhteisopettajuudesta voimaa
Ammatillisen erityisopettajakoulutuksen opiskelijoina olemme tarttuneet tähän aiheeseen ammatillisen toisen asteen koulutuksen näkökulmasta. Opetuksen yhtenä haasteena on erilaisten oppijoiden tukeminen suurissa ryhmissä. Valloillaan on eteenpäin ohjaamisen kulttuuri, toimintatapa, jossa opettaja siirtää opiskelijan haasteet erityisopettajan ratkaistavaksi yhdessä tekemisen sijaan.
Oppimisen tuen lakiuudistus tulee voimaan 1.8.2026 ammatilliseen koulutukseen. Uudistuksessa keskeisenä tavoitteena on saavuttaa valmius, jossa kaikki opettajat ja ohjaajat saavat mahdollisuuden oikea-aikaisen oppimisen tuen antamiseen. Nyt on aika muotoilla uudistuksen mukaiset opetusjärjestelyt. Meidän pitää löytää sellainen malli, joka antaa tämän tavoitteen saavuttamiseen hyvät edellytykset. Uskomme yhteisopettajuuden tuovan tähän haasteeseen vastauksia ja uutta voimaa.
Puhuttaessa yhteisopettajuudesta nousee usein esille ajan puute, niukat resurssit ja sopivan työparin löytyminen. Opiskelijoina ja aiheeseen tutustuneina uskallamme väittää, että yhteisopettajuus voi itse tuottaa tarvitsemansa ajan kehittyäkseen. Väitämme myös, että yhdessä työparin kanssa suunnittelu, opettaminen ja arviointi lisää mahdollisuuksia onnistumisen tunteisiin, luoden hyvinvointia työhön ja vapaa-aikaan. Myös työn jakaminen voisi onnistuessaan vähentää vastuun tuomaa yhden opettajan kuormaa. Yhdessä tekeminen hyvällä luottamuksella on parhaimmillaan enemmän kuin asiantuntijuuksien summa. Ei ole pakko pärjätä aina yksin, vaan yhdessä voimme vähentää kontrollia ja luottaa kollegaan.
Kohti uusia opettajakulttuurisia askelmerkkejä
Uskomme, että yhteisopetuksella voidaan tuottaa lisää mahdollisuuksia todelliseen inklusiiviseen ammatilliseen koulutukseen. Tällaiseen päämäärän ponnistelemisen tahto on ehkä helpompi löytää ja saavuttaa kysymyksellä, jonka voisi esittää mieluummin itselleen kuin kollegalle: olenko valmis ottamaan uuden suunnan ollakseni osa toimivampaa työ- ja oppimisympäristöä?
Ympäristöä, jossa oppimisen tuki kuuluu kaikille ja jossa myös erilaiset tuen mallit tukevat kaikkia oppijoita. Aiemmin käsittelimme työhyvinvointia, jonka pitäisi syntyä työpaikoilla. Voitaisiin kai ajatella kouluhyvinvoinninkin syntyvän kouluissa. Yhteisopettajuus saavuttaa myös lisää mahdollisuuksia opiskelijoiden saamaan oppimisen arviointiin ja kannustavaan palautteeseen.
Yhteisopettajuus ei ole vain resurssikysymys, vaan kulttuurinen valinta: haluammeko rakentaa oppimisyhteisöjä, joissa vastuut kannetaan yhdessä? Olisi mahtavaa, jos yhdessä tekemisellä voisimme luoda lisää hyvinvointia opiskelijoille, opettajille ja ohjaajille. Suosittelemme ottamaan tuplasti askelia, kokeileviakin, kohti yhteistä tekemistä yksilöllisen suorittamisen sijaan.
Kirjoittajat:
Jyri Kivistö-Rahnasto ja Sonja Lahtinen, Ammatillisen erityisopettajankoulutuksen opiskelijat
Minna Seppälä, Ammatillisen erityisopettajankoulutuksen opettaja
Kommentit