Yksi hankkeen keskeisistä osa-alueista on biopohjaisten materiaalien toimivuuden tutkiminen pakkausten barrierina eli kerroksena, joka estää kosteuden, rasvan, hapen tai muiden aineiden läpäisyn ja suojaa tuotetta säilyvyyden ja laadun varmistamiseksi (Robertson, 2013). Työ käynnistyi kahdella työpajalla, joihin osallistui laaja joukko yrityksiä pakkausarvoketjun eri osista (Haatanen, Jordan & Kanto, 2025). Alkuperäinen visio oli kunnianhimoinen: täysin puupohjainen pakkaus. Työpajojen ja kirjallisuuskatsausten pohjalta testattaviksi materiaaleiksi valikoituivat mikrofibrilloitu selluloosa (MFC), ligniini ja hemiselluloosa. Näissä materiaaleissa nähtiin paljon potentiaalia, mutta myös haasteita.
Anniina BioPak-hankkeen arjessa
Keväällä 2025 TAMKista valmistunut biotuotetekniikan insinööri Anniina Laamanen liittyi hankkeeseen projektityöntekijänä ja löysi paikkansa tiimissä nopeasti. Kiinnostus kiertotalouteen ja biopohjaisiin tuotteisiin sekä halu työskennellä laboratoriossa innostivat hänet hakemaan mukaan tähän projektiin.
Työ BioPakissa on ollut kaikkea muuta kuin yksitoikkoista. Anniina kuvaa arkeaan monipuoliseksi. Laboratoriotöiden lisäksi hän on osallistunut palavereihin, raportointiin ja hankkeen esittelyyn erilaisissa tapahtumissa, kuten PackSummitissa ja TAMK & Beyond -tapahtumassa. Hän on myös esitellyt hanketta opiskelijoille ja kertonut, miksi juuri näitä materiaaleja tutkitaan.
Laboratoriossa Anniinan työ on ollut käytännönläheistä, monipuolista ja hyvin itsenäistä. Hän on valmistanut erilaisia päällysteseoksia, tehnyt päällystyksiä ja testannut niiden toimivuutta. Päällystyksiä on toteutettu muun muassa sauvapäällystimellä, ja valmiista tuotteista on mitattu ominaisuuksia, kuten ilmanläpäisevyys, veden ja öljyn absorptio sekä kontaktikulma. Jokaisen materiaalin kohdalla tiimi on joutunut pohtimaan, millainen reseptiikka toimii parhaiten ja miten päällystys kannattaa toteuttaa. Työ on ollut luonteeltaan kokeilevaa ja välillä ratkaisuja onkin etsitty rohkeasti ”pelle peloton” -hengessä, jotta on löydetty paras tapa edetä.
Anniinan mukaan projektityö on vaatinut suunnitelmallisuutta ja kykyä reagoida tuloksiin. Jokainen kokeilu on tuonut uutta tietoa, jonka pohjalta suunnitelmia on päivitetty. Työ on eronnut paljon Anniinan aiemmista kokemuksista tehtaalla. BioPakissa jokainen päivä on ollut erilainen, ja kokeellisuus on ollut työn ytimessä. Kommunikointi tiimin kanssa on ollut tärkeää, mutta myös itsenäinen pohdinta ja rohkeus kokeilla uusia asioita ovat olleet olennaisia asioita. Ja näissä Anniina onkin onnistunut mainiosti!
Oppimista ja oivalluksia
Projektityö on tarjonnut Anniinan mukaan runsaasti oppimiskokemuksia. Hän on syventänyt osaamistaan biopohjaisista materiaaleista ja niiden toiminnasta, saanut laboratoriotestien tekemiseen rutiinia ja kehittänyt tulosten tulkintaa. Myös aikatauluttaminen ja raportointitaidot ovat kehittyneet merkittävästi. Anniina korostaakin raportoinnin ja viestinnän merkitystä projektityössä. Raporttien on oltava niin selkeitä, että tiimin jäsenet voivat toimia niiden pohjalta.
Miksi projektityö kannattaa?
Anniina suosittelee projektityötä lämpimästi muillekin. Päivät ovat vaihtelevia ja oppimismahdollisuuksia on paljon. Hän kiteyttää kokemuksensa näin:
“Kokemus on antanut paljon enemmän kuin mitä ennalta odotin!”
Lähteet:
Haatanen, N., Jordan, K. & Kanto, P., 2025, Kierrätettävän biobarrier-sovelluksen yhteiskehitys, Metsäbiotalous, ympäristö, materiaalit vuosijulkaisu 2025, Soveltavaa tutkimusta ja tuotekehitystä. Toimittajat Hanne Soininen, Noora Haatanen ja Lasse Pulkkinen. Xamk Kehittää, Mikkeli. (julkaistaan jolu-tammikuussa 2025-2026)
Robertson, G. L. 2013, Food Packaging – Principles and Practice (3rd Edition), Boca Raton, Fla: Taylor & Francis
Teksti: Piia Kanto, lehtori TAMK Rakennettu ympäristö ja biotalous, asiantuntija BioPak- hankkeessa
Kuvat: Piia Kanto, Kirsi Linkosuonio, Noora Haatanen ja Pirre Hyötynen
Kommentit