Vastuullisuuden ja jäljitettävyyden asialla
Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (Europen Green Deal) on EU:n kasvustrategia, jonka tavoitteena on luoda puhtaampi, terveellisempi ja ilmastoneutraali Eurooppa vuonna 2050 muuttamalla sitä, miten me tuotamme ja kulutamme. Vuonna 2050 yksi tärkeimmistä tavoitteista on puhdas, kestävämpi ja energiatehokas teollisuus, joka menestyy EU:ssa ja maailmanmarkkinoilla. Tämän tavoitteen saavuttamista tukee EU:n taksonomia, jonka tavoitteena on ohjata pääomia ja investointeja ympäristön kannalta kestäviin kohteisiin ja tukea näin ilmastotavoitteisiin pääsemistä. CSRD (Corporate Sustainability Reporting Directive) on direktiivi, joka velvoittaa yrityksiä raportoimaan kestävyysasioistaan (esim. Environmental, Social, Governance (ESG) -periaatteiden mukaisesti). Vaikka CSRD koskee vuonna 2025 vain isoja yrityksiä, alihankintaketjujen kautta sillä on vaikutus myös pienempiin yrityksiin. Raportointivelvollisuus myös laajenee kattamaan kaikki pörssilistatut yritykset vuoteen 2027 mennessä.
Suoria ja epäsuoria päästöjä
CSRD:n scope1, 2 ja 3 ovat luokituksia päästölähteiden tunnistamiseksi ja ne auttavat tunnistamaan mistä päästöt tulevat. Scope 1 päästöt ovat suoria päästöjä, jotka muodostuvat esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden polttamisesta yrityksen laitoksessa tai autoissa, kun taas scope 2 päästöt ovat epäsuoria, jotka muodostuvat esimerkiksi yrityksen ostamasta sähköstä. Tunnistamalla ja mittaamalla scope 1 että 2 päästöjä, yritys voi vaikuttaa ympäristövaikutuksiinsa vaihtamalla polttoainetta tai toimittajaa tai tekemällä yhteistyötä toimittajien kanssa päästöjen vähentämiseksi.
Scope 3 päästöjen mittaaminen ja mahdollisuus vaikuttaa niihin on monimutkaisempaa. Ne saattavat kuitenkin muodostaa merkittävän osan yrityksen kokonaisympäristövaikutuksesta. Scope3 päästöt kattavat kaikki epäsuorat päästöt, jotka liittyvät yrityksen tai organisaation elinkaareen, mutta joita yritys tai organisaatio ei suoraan hallitse. Näitä voivat olla esimerkiksi raaka-aineiden tai tuotteiden hankinnasta, jätehuollosta, markkinoinnista ja konsultoinnista aiheutuvat päästöt.
Data ja yrityksen digikyvykkyys
EU:n kiertotaloustavoitteita edistää ekosuunnitteludirektiivi ja sen ekosuunnitteluvaatimukset, jotka sisältävät mm. digitaalisen tuotepassin (DPP=digital product passport) kuvaamaan tuotteiden ympäristökestävyyttä ja parantamaan tuotannon jäljitettävyyttä. EU:n vihreän siirtymän onnistumisen elementti onkin digitalisaatio. Sekä kyky kerätä että käyttää dataa paitsi raportointiin myös oman toiminnan kehittämiseen ovat edellytyksiä vihreälle siirtymälle.
Digitaalisen tuotepassiin ja Scope3 -maailmaan siirtyminen edellyttää myös datan jakamista. Sääntelyyn perustuva data on raportoitava määrämuotoisesti eli kaikki tekevät sen samalla tavalla, mikä tuo väistämättä haasteita, kun yksi tapa toimia harvoin on hyvä kaikille. Tämä haastaa erityisesti pienempien yritysten digikyvykkyyttä!
Parhaimmillaan digivihreä siirtymä tuo yrityksille myös liiketoiminnallisia etuja. Esimerkiksi investointien ja hankintojen siirtyessä suosimaan pienempää valmistuksen hiilijalanjälkeä, läpinäkyvät prosessien mittaamiseen ja hiilijalanjäljen pienentämiseen liittyvät käytänteet voivat auttaa yrityksiä myymään tuotteitaan tehokkaammin.
Hankkeen päätavoitteet ovat:
- Tuottaa kattava selvitys hiilijalanjäljen mittaamisesta ja raportoinnista ja siinä käytettävistä työkaluista.
- Tuottaa käytännönläheisiä demonstraatioita ja pilotteja hiilijalanjäljen mittaamisesta, Scope3- raportoinnista ja hankintakäytänteistä.
- Selvittää yrityssektorille käytännön haasteet ja hyödyt, joita päästöjen raportointi voi tuoda.
- Luoda ekosysteemimäistä toimintaa teeman ympärille.
DigiScope3 hanketta johtaa Katri Salminen (TAMK), ja asiantuntijoina TAMKista ovat mukana Juuso Huhtiniemi, Mikko Ukonaho ja Silja Kostia ja JAMKista Petrus Syvänperä ja Matti Kurki ja projektipäällikkö Eero Aarresola.
Tietoja hankkeesta:
DigiScope3 on Euroopan unionin (osa)rahoittama hanke, jonka rahoittavina vironomaisina toimivat Pirkanmaan liito ja Keski-Suomen liitto. Hankkeen toteuttajia ovat TAMK (vetovastuu) ja JAMK ja sen kesto on kolme vuotta.
Teksti:
Silja Kostia, yliopettaja, Soveltavan tutkimuksen keskus
Katri Salminen, projektipäällikkö, Field Lab, Teollisuusteknologia
Kuva: Adobe Stock
Kommentit