Vaikuttavuus ilman ihmistä ei riitä
Ihmiskeskeinen vaikuttavuuslaskenta lähtee liikkeelle eri suunnasta. Se siirtää huomion mittareista ihmisen tilanteeseen: arjen hallintaan, osallisuuteen, psyykkiseen jaksamiseen ja kykyyn toimia omassa elämäntilanteessa. Kyse ei ole yksittäisistä vaikutuksista, vaan siitä, miten useat tekijät vaikuttavat toisiinsa ajan yli.
MOVEdigi Pirkanmaa -hankkeessa tätä lähestymistapaa on kehitetty yhteistyössä Synesis Oy:n kanssa. Työn ensimmäisessä vaiheessa keskityttiin olennaiseen: ennen laskentaa on ymmärrettävä ilmiöt sekä niiden väliset yhteydet.
Ilmiökartta tekee kokonaisuuden näkyväksi
Ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin ilmiökartta Vaikuttavuus – Nuoren aikuisen miepä-haasteet – Miro, joka kuvaa nuoren aikuisen mielenterveyshaasteisiin liittyviä keskeisiä ilmiöitä ja niiden välisiä yhteyksiä. Kartta perustuu asiantuntijatietoon, kokemustietoon sekä tutkimus- ja tilastoaineistoihin.
Työssä tunnistettiin seitsemän toisiinsa kietoutuvaa käännekohtaa, jotka esiintyvät MOVEdigin asiakaskunnassa huomattavan yleisesti: hyvän roolimallin ja rajojen puute, herkkyyden ja keskittymiskyvyn haasteet, minäkuvan haavoittuvuus, elämänhallinnan vaikeudet, yksinäisyys ja häpeä, päihteet ja riippuvuudet sekä velkaantuminen. Keskeinen havainto on, että nämä ilmiöt eivät ole irrallisia. Ne muodostavat usein itseään vahvistavia kehiä. Esimerkiksi yksinäisyys, minäkuvan haavoittuvuus ja elämänhallinnan vaikeudet voivat muodostaa kehän, jossa jokainen ilmiö vahvistaa toista. Yksi muutos yhdessä kohdassa voi siis vahvistaa tai heikentää koko kehityskulkua.
Muutos syntyy siirtymissä – ei yksittäisissä toimenpiteissä
Ilmiökartta tekee näkyväksi sen, miksi vaikuttavuus ei synny yhdestä toimenpiteestä tai lyhyestä palvelujaksosta. Suurin haaste ei ole, että toimenpiteitä puuttuu, vaan että niitä ei johdeta kokonaisuutena. Muutos rakentuu siirtymissä eli hetkissä, joissa tuki joko osuu oikeaan aikaan tai jää puutteelliseksi. Yksittäinen toimenpide ei vielä ratkaise kokonaisuutta, vaan ratkaisevaa on, miten se muuttaa ihmisen tilannetta ja kehityskulkua pidemmällä aikavälillä.
Kun nämä siirtymät tunnistetaan, voidaan tarkastella systemaattisemmin:
- mihin kohtiin kannattaa kohdentaa tukea
- missä syntyy suurin vaikutus
- millä tavoin eri toimenpiteet kytkeytyvät toisiinsa
Kohti vaikuttavuuden johtamista
Ilmiökartta toimii nyt perustana seuraaville vaiheille, joissa siirrytään toimenpiteiden vaikuttavuuden ja vaikuttavuuden mittakaavan tarkempaan arviointiin. Tavoitteena ei ole pelkästään mitata vaikuttavuutta, vaan mahdollistaa sen johtaminen. Kun ilmiöt ja siirtymät tehdään näkyviksi, voidaan arvioida myös niiden vaikutuksia laajemmin myös taloudellisesta näkökulmasta. Näin vaikuttavuustyö kytkeytyy osaksi pitkäjänteistä kehittämistä ja päätöksentekoa.
Ihmistä unohtamatta. https://projects.tuni.fi/movedigi/
Kirjoittaja: Kati Långsjö, sosiaalialan lehtori, TAMK.
Kommentit