POIJU-hanke (2025) toteutti keväällä ja syksyllä verkkokyselyn jatkuvan oppimisen haasteista korkeakouluille että kaikille hyvinvointialueille. Hyvinvointialueiden osalta kysely on yhä kesken. Henkilöstölle suunnatun kyselyn toteuttaminen on osoittautunut huomattavan haastavaksi hyvinvointialueiden tutkimuslupakäytäntöjen kirjavuuden vuoksi. Eri alueilla vaaditaan erisisältöisiä liitteitä, yhteyshenkilöitä ja viestintäkäytäntöjä, ja aikataulut vaihtelevat kesäkatkoista useiden täydennyspyyntöjen ketjuihin. Osa luvista on yhä prosessissa. Tämä osoittaa, kuinka monimutkaiseksi yhteistyö hyvinvointialueiden ja korkeakoulujen välillä voi muodostua, vaikka kyse olisi anonyymistä kyselystä ammattihenkilöille.
Kysely kattoi useita eri jatkuvan oppimisen aiheita, joista tämä blogi huomioi erityisesti henkilöstön näkemykset yhteistyöstä työelämän ja korkeakoulujen välillä. Kysyttäessä ”Missä seuraavista teemoista koet organisaatiossasi olevan eniten kehittämistarpeita? Valitse kolme keskeisintä” ammattikorkeakoulujen henkilöstöstä (n=404) eniten (51 %) oli valittu ”Työelämälähtöinen koulutussuunnittelu”. Toiseksi eniten (39 %) oli ”Pienten osaamiskokonaisuuksien määrittely” ja kolmantena (36 %) ”Oppimisanalytiikan hyödyntäminen”. Myös yliopistojen henkilöstö (n=73) koki eniten kehittämistarpeita työelämälähtöisessä koulutussuunnittelussa (56 %) ja toiseksi eniten pienten osaamiskokonaisuuksien määrittelyssä (42 %), mutta kolmannelle sijalle sijoittuivat digitaaliset osaamismerkit ja Open Badge -ratkaisut (37 %).
Vastaavasti hyvinvointialueiden henkilöstöstä (n=138) vastasi kysymykseen: ”Millaisia haasteita kohtaat/ olet kohdannut korkeakoulujen kanssa tehtävässä yhteistyössä – voit halutessasi valita useamman vaihtoehdon.” Eniten (48 %) oli valittu ”Viestintä korkeakoulujen ja työelämän välillä ei ole riittävän tehokasta.” Toiseksi eniten (46 %) ”Koulutusten sisältö ei aina vastaa työelämän ajankohtaisia tarpeita.” Kolmantena (40 %) oli ”Työelämän näkökulmien huomioiminen koulutusten suunnittelussa ei ole riittävää.”
Lisäksi, kun hyvinvointialueilta kysyttiin, ”Miten nykyinen yhteistyö korkeakoulujen kanssa tukee organisaation osaamistarpeita”, vastaukset (n=154) olivat varsin kriittisiä: 33 % ei osannut sanoa, 29 % arvioi yhteistyön tukevan tarpeita melko huonosti ja 13 % huonosti. Vain 20 % katsoi sen tukevan melko hyvin ja ainoastaan 5 % hyvin.
Yhteenvetona voidaan todeta, että korkeakoulujen ja työelämän yhteistyön haasteet jatkuvassa oppimisessa eivät ratkea juhlapuheilla. POIJU-hankkeen tavoite luoda systemaattinen malli on tärkeä, mutta samalla vaativa. Onnistuminen edellyttää yhteistä tahtotilaa, avointa viestintää ja valmiutta ylittää hallinnolliset esteet, jotka nyt jarruttavat kehittämistä. Jos tavoitteena on rakentaa kokonaisuus, jossa koulutus vastaa aidosti työelämän muuttuviin tarpeisiin, ei yhteistyö voi olla satunnaista tai muodollista. Se vaatii rakenteita, resursseja – ja ennen kaikkea: halua.
Lähteet:
Ammattikorkeakoululaki 932/2014. Finlex. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021. Finlex. § 32. Sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta hyvinvointialueella. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2021/612#sec_32
POIJU – Pienet osaamiskokonaisuudet: Innostu ja uudistu! (2025). Tampereen korkeakouluyhteisö. Haettu 15.9.2025 osoitteesta https://projects.tuni.fi/poiju/
Kirjoittajat: Ilkka Piiroinen, Jukka-Pekka Pirhonen, Hannu Järvinen
Kommentit