Rakentamisen kestävyyttä pyritään edistämään monipuolisesti
Rakennusalan tutkijat ja kouluttajat kokoontuivat verkostoitumaan sekä keskustelemaan alan kehityksestä ja uusimmista tutkimushavainnoista. Konferenssin avanneessa keynote-puheenvuorossaan YK:n ympäristöohjelman UNEPin johtaja Rafael Peralta korosti rakennusalan merkittävää roolia SDG:iden saavuttamisessa sekä tutkimusyhteisöjen tuottaman tiedon tärkeyttä poliittisessa päätöksenteossa.
Konferenssiesityksissä myös tekoäly nousi usein puheenaiheeksi. Tekoälyllä nähdään potentiaalia vapauttaa ihmisten aikaa tuottavimpiin tehtäviin, mutta toisaalta myös tieto- ja oikeusturvakysymykset puhuttivat.
Ilmastonmuutoksessa maantieteelliset tekijät vaikuttavat merkittävästi näkemyksiin ja toimintaan. Konferenssiesitysten perusteella vaikuttaisi siltä, että paikoissa, joissa ilmastonmuutoksen ympäristövaikutukset alkavat jo näkyä, tutkimuksessa keskitytään löytämään ratkaisuja oireisiin tai niihin varautumiseen. Sen sijaan esimerkiksi Suomessa, jossa emme vielä koe merkittäviä ilmastohaittoja, tutkitaan myös pidemmän aikavälin ennaltaehkäiseviä ratkaisuja. Ilmastonmuutokseen liittyy maantieteellistä epätasa-arvoa: vaikutukset voivat näkyä paikoissa, missä niitä ei välttämättä aiheuteta. Toisaalta markkinatalous luo myös kannusteita kehittää ratkaisuja ongelmiin, joista ei vielä itse kärsi.
Sosiaalisen kestävyyden ja inklusiivisuuden edistäminen olivat keskiössä useissa puheenvuoroissa. Ekologisen kestävyyden kysymyksiä käsiteltiin lähinnä kaatopaikkajätteen vähentämisen ja kierrätyksen näkökulmista. Kestävän rakentamisen osalta energiatehokkuus korostui useissa esityksissä.
Kira Circularis –hankkeessa olemme tutkineet erityisesti kiertotalousinnovaatioiden syntymistä rakennusalan arvoverkoissa ja yhtenä tavoitteenamme oli havainnoida kiertotalousratkaisujen ja alan tutkimuksen tilannetta globaalisti. Vaikuttaa siltä, että esimerkiksi rakennuksen osien uudelleenkäyttö tai purettavaksi suunnittelu eivät vielä ole valtavirtaa kansainvälisessä rakennusalan tutkimuksessa ja kehityksessä. Monin paikoin ratkotaan kierrättämiseen liittyvää logistiikkaa, prosesseja, lainsäädäntöä ja ansaintamalleja. Samat kysymykset pitää ratkoa myös korkeamman tason kiertotaloutta kohti siirryttäessä.
Mistä syntyy todellinen vaikuttavuus?
Kestävyyskysymyksissä pitäisi välttää lankeamasta mielikuvavaikuttamiseen. EPFL:n professori David Ruggiero painotti keynote-puheenvuorossaan sitä, että tärkeimmät ekologiset valinnat tehdään usein katseilta piilossa jo rakennesuunnittelussa. Hän antoi esimerkin monissa suurkaupungeissa suosituista “vihreistä pilvenpiirtäjistä”, joissa kasvit kasvavat seinillä ja parvekkeilla. Nämä rakennukset tuovat vahvasti esille mielikuvaa vihreästä kaupunkiasumisesta – jopa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden verkkosivuilla kestävien kaupunkien tavoitteen taustakuvana on tällainen rakennus. Ruggiero kuitenkin muistutti, että kasvien painon kannattelua varten nämä rakennukset tarvitsevat rakenteet, jotka saattavat johtaa jopa 65% suurempiin kasvihuonepäästöihin.
Luonnonvoimia ja fysiikan lakeja uhmaavat rakennukset nähdään usein arkkitehtonisina taidonnäytteinä, mutta niiden ympäristövaikutuksia tullaan harvoin ajatelleeksi. Todellinen vastuullisuus syntyy Ruggieron mukaan huolellisesta, yksinkertaisesta suunnittelusta ja hyvästä koordinoinnista. Rakennesuunnittelijoiden rooli tässä on keskeinen.
Sen sijaan, että rakennesuunnittelijat pyrkisivät mahdollistamaan tilaajien mielikuvituksellisimmatkin toiveet monimutkaisella, energiaintensiivisellä rakenneakrobatialla, he voisivat ottaa johtavan roolin kestävän kehityksen edistämisessä ja opastaa myös muita rakennushankkeen osapuolia tähän suuntaan.
Sujuvampi yhteistyö ja tulevaisuuden osaaminen
Rakennusalan toimijat muodostavat yhdessä ekosysteemin, jossa eri toimijoiden on helppo jäädä katsomaan vain omaa osuuttaan kokonaisuudesta. Kautta linjan konferenssissa toistui viesti yhteistyön merkityksestä. Omistajat, rakennuttajat, urakoitsijat, konsultit, suunnittelijat, arkkitehdit, materiaalivalmistajat sekä alan koulutuksen suunnittelu ja toteutus ovat kaikki osapuolia yhteisessä kestävyyshaasteessa.
Yhteistyötä painottavat toimintamallit korostuivatkin useissa esityksissä – myös tamperelaisten tutkijoiden kautta. Toimiva hankeorganisaation yhteistyö vähentää myös osaoptimointia, joka on tehokkuuden ja vaikuttavuuden este. Yhteistyön välttämättömyys on tullut voimakkaasti esiin myös Kira Circularis –hankkeen tuloksissa: kiertotalousinnovaatiot syntyvät arvoverkon yhteisen oppimisprosessin kautta.
Kestävämpi rakentaminen tulee vaatimaan myös täydennystä asiantuntijoidemme koulutukseen. Insinöörialoilla opitaan perinteisesti paljon fyysisiin ilmiöihin perustuvia absoluuttisia totuuksia. Hankkeiden tavoitteiden monipuolistuminen, sisäistettävän tiedon määrän kasvu ja yleinen kompleksisuuden lisääntyminen korostavat soveltamisen merkitystä. Tämä edellyttää autenttisia oppimisympäristöjä, joissa opiskelijoilla on mahdollisuus harjoitella ongelmanratkaisua. CIB:n uudeksi puheenjohtajaksi valittu Dongping Fang peräänkuuluttikin oppimiskapasiteetin kasvattamista tiedon kerryttämisen sijaan.
Kirjoittajat:
Hanna Davis, Yliopettaja, pedagoginen asiantuntija, Soveltavan tutkimuksen keskus
Pyry Harsunen, Projektipäällikkö ja rakentamisen kiertotalouden asiantuntija, RYB
Kuva: Pyry Harsunen
Kommentit