Mikä motivoi minua!

POIJU-hankkeen työpajaan Santalahden saunalautalle mahtui mukaan 30 hankeosallistujaa. Työpajan osallistujat edustivat korkeakoulusektoria ja/tai kuntoutusalan työelämää. Tapahtuma tarjosi elämyksiä, uutta tietoa ja oivalluksia sekä sosiaalista vuorovaikutusta ja kokemusten vaihtoa. Ilmakin oli auringonpaisteineen mitä loistavin! Onnistuneesta tilaisuudesta poistuttiin hyväntuulisena sekä uusilla ajatuksilla ja kontakteilla rikastuneena.

Työpajasta nostoja

Hankkeen TAMKin projektipäällikkö Ilkka Piiroinen haastoi alkusanoilla osallistujat miettimään, mitä pienet osaamiskokonaisuudet ovat ja tarvitaanko opintopisteytystä ollenkaan. Tämän jälkeen pienryhmissä pohdittiin, millaista tämän hetken yhteistyö korkeakoulujen ja työelämän kanssa on ja millaisia mahdollisuuksia ja haasteita siihen liittyy. Teemoina nousi esille muun muassa tarpeen ja tarjonnan kohtaaminen. Pitäisi tietää tarkemmin, mitä työelämä koulutuksilta odottaa. Sisältöjen lisäksi tulisi pohtia sopivia toteutustapoja, koulutuksen vaikuttavuutta ja yhdistymistä muihin opintoihin. Korkeakoulujen pitäisi toimia myös ketterämmin, mutta samalla on tärkeää tarkastella koulutuksia lateraalisesti ja systeemisesti: miten yksittäinen koulutus sijoittuu osaamisen kokonaisuuteen ja tukee laajempia oppimispolkuja. Toisena näkökulmana keskusteltiin, miten ja miksi tähän tilanteeseen on tultu, ja onko joitakin rakenteita, jotka ohjaavat toimintaa. Keskustelussa nousi esiin useita tekijöitä, jotka asettavat rajoja toiminnalle kuten niukat resurssit, KELA tai hyvinvointialueiden käytänteet. Myös aikaisemmat, historiasta perityt toimintatavat ja kulttuuri tehdä asioita, ohjaavat paljon nykyistäkin tekemistä.

Onko tilanteeseen ratkaisua?

Viimeiseksi mietittiin mahdollisia ratkaisuja nykyisiin haasteisiin. Niitä löytyikin useita aina osaamistarpeen tunnistamisesta uuteen lakiin, jossa täydennyskoulutuspäivien määrät on määritelty. Miten pystytään osoittamaan, että koulutuksesta on hyötyä tai miten tieto siirtyy muulle henkilöstölle – aiheutti paljon keskustelua. Lisäksi pohdittiin, miten vanhoja mielenmalleja voidaan muuttaa. Ehkä eniten myötämielisiä pään nyökkäyksiä näkyi, kun ehdotettiin katsomaan tulevaisuuteen kolmen tai viiden vuoden päähän. Tällöin koulutuksia ei ajateltaisi vain tähän hetkeen soveltuvina vaan pidempinä prosesseina, jotka siten voisivat paremmin hyödyntää työelämää.

Työpajassa sai esittää myös kysymyksiä muille. Yksi ryhmä kysyi ”Mikä motivoi sinua?” Kannattaakin aika-ajoin pysähtyä ja miettiä, mihin olen itse menemässä ja miksi. Mihin haluan tulevaisuudessa suunnata voimavarani? Jäämme tätä itsekin miettimään…

 

Kirjoittajat:

Hannu Järvinen

Ilkka Piiroinen

Jukka-Pekka Pirhonen

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi