Arvo ja arki ratkaisevat maksuhalukkuuden
Työelämän näkökulmasta pienet osaamiskokonaisuudet ovat kiinnostavia vain, jos ne tuottavat nopeasti tunnistettavaa hyötyä. Koulutuksen arvo mitataan sen perusteella, näkyykö se työn sujuvuudessa, osaamisessa tai toiminnan kehittymisessä. Ilman tätä yhteyttä koulutus koetaan helposti ajankäytöllisesti ja taloudellisesti turhaksi.
Keskeiseksi kysymykseksi nousee panos–hyötysuhde. Aika on työelämässä rahaa, ja siksi lyhyet, tarkasti rajatut ja joustavasti toteutetut osaamiskokonaisuudet toimivat usein parhaiten. Koulutuksen hankkijalle on oltava selkeä kuva siitä, mihin tarpeeseen koulutus vastaa.
Raha seuraa arvoa – vai seuraako?
Pienissä osaamiskokonaisuuksissa on siis kyse myös rahasta. Paneelikeskustelut osoittivat kuitenkin, että raha ei ole lähtökohta vaan seuraus. Kun koulutus tuottaa tunnistettavaa arvoa, sopii työn arkeen ja kytkeytyy osaksi pidempää osaamispolkua, sille löytyy myös maksaja – oli se työnantaja, yksilö, julkinen rahoittaja tai näiden yhdistelmä.
Rahoitus ei siis ole erillinen kysymys, vaan se liittyy suoraan siihen, miten koulutus on rakennettu, kuinka laadukasta se on ja kenelle se on aidosti mahdollista. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun koulutukselle asetetaan laajempia tavoitteita työelämän ja yhteiskunnan kehittämisessä: tällöin kustannuksia ei voida jättää vain yksittäisten opiskelijoiden maksettaviksi.
Korkeakoulut ja muut koulutuksen tarjoajat samassa rahoitusekosysteemissä
Paneelikeskusteluissa ei nähty vastakkainasettelua korkeakoulujen ja muiden koulutuksen tarjoajien välillä, vaan ne hahmottuivat osaksi samaa osaamis- ja rahoitusekosysteemiä. Korkeakoulujen rinnalla toimii laaja joukko yksityisiä ja kolmannen sektorin toimijoita, jotka tarjoavat täydennyskoulutusta ja lyhytkestoisia osaamiskokonaisuuksia. Näihin toimijoihin kohdistuu maksuhalukkuutta erityisesti silloin, kun osaamistarve on akuutti ja rajattu.
Korkeakoulujen vahvuus on tutkimukseen perustuva osaaminen, ennakointi sekä mahdollisuus rakentaa pieniä osaamiskokonaisuuksia pinottaviksi oppimispoluiksi, erityisesti silloin kun koulutukseen liittyy julkista rahoitusta tai osaamisen tunnistettavuutta. Paneeleissa kilpailua ei nostettu erilliseksi teemaksi, mutta monikanavainen rahoitus ja hankintamallit viittaavat siihen, että kilpailu eri koulutuksen tarjoajien välillä on väistämätön osa järjestelmää.
POIJU-hankkeen näkökulma
POIJU-hankkeessa pienet osaamiskokonaisuudet nähdään sillanrakentajina työelämän ja koulutuksen välillä. Ne eivät ole irrallisia koulutustuotteita, vaan osa pidempiä ja tunnistettavia oppimispolkuja. Kysymys ei ole vain siitä, kuka maksaa, vaan siitä, miten arvo, vastuut ja rahoitus rakennetaan kestävästi yhdessä.
Lopulta ratkaisevaa ei ole se, kuka maksaa ensimmäisen laskun, vaan se, syntyykö osaamista, joka kantaa pidemmälle.
Kirjoittajat:
Ilkka Piiroinen, Jukka-Pekka Pirhonen, Hannu Järvinen
Kommentit