Uutinen, joka pysäytti
Jokaisella ohjaajalla on tähtihetkiä, jotka kantavat ja jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Hetkiä, jolloin pysähtyy ja ajattelee: tämän takia tätä työtä tehdään, tämä työ on todella merkityksellistä. Sain hiljattain kuulla, että nuori romaninainen, joka on kulkenut hankkeemme mukana alusta asti ja ollut myös ohjauksessani, oli saanut opiskelupaikan TAMKista yhteishaun ja valintakokeen kautta. Vaikka uskon ihmiseen, ilouutinen kuitenkin yllätti jo senkin takia, kun tiedän, kuinka jännittävä tilanne valintakoe voi olla. Samalla tuntui kuin sydän olisi pakahtunut onnesta!
Usko ja toivo
Romanikulttuurista tulevat henkilöt kantavat usein mukanaan epävarmuutta, itsetunnon haasteita, torjunnan kokemuksia ja ulkopuolisuuden tunteita. Kaikki nämä tunteet ovat yleensä vielä kerrostuneet vuosien saatossa. Eivätkä ne ole pieniä asioita. Ne eivät ole myöskään pelkästään “uskomuksia” vaan osa elämänhistoriaa. Historiaa, joka on opettanut varomaan, pienentämään itseään tai olemaan näkemättä tai uskomatta omaan potentiaaliin.
Ohjauksen ydin on usein näissä tilanteissa jotain hyvin inhimillistä. Ihminen nähdään, häntä kuunnellaan ja löydetään ihmisessä jo olemassa olevia vahvuuksia. Kun itsetunto alkaa pienin askelin rakentua, tapahtuu merkittäviä asioita. Ihminen alkaa uskoa mahdollisuuksiinsa ja alkaa myös ottamaan pieniä askelia kohti omia unelmiaan. Toivon kipinä on syttynyt.
Oppijan oma työ ja rohkeus astua näkyviin
Tämä nuori romaninainen teki itse valtavan työn unelmansa eteen. Hän tarttui kaikkeen siihen, mitä Romako-hanke tarjoaa: osallistui vertaistuki- ja valintakoepajoihin, harjoitteli sekä yksin että muiden kanssa. Hän valmistautui huolella, välillä epäröi, mutta jatkoi silti. Hän valitsi johdonmukaisesti ja rohkeasti kulkea kohti unelmaansa, askel kerrallaan ja määrätietoisesti.
Miksi tämä työ on niin merkityksellistä?
Romako-hanke ei rakenna pelkästään väyliä korkeakouluun. Se rakentaa luottamusta, toimijuutta, yhteisöllisyyttä ja näkyvyyttä. Se haastaa rakenteita, joissa ei aina huomata kaikkia. Se kannattelee niitä, jotka ovat liian pitkään joutuneet kannattelemaan itseään yksin. Ohjauksen merkitys ei ole pelkästään siinä, mitä ihminen konkreettisesti voi saavuttaa, vaan siinä, miten hän alkaa uskoa itseensä ja nähdä omat mahdollisuutensa uudessa valossa. Jos ohjaustilanteessa voidaan luoda tilaa toivolle, minä-pystyvyydelle ja omanarvontunnolle, se on jo itsessään arvokasta. Usein jopa tärkein osa matkaa.
Yhteinen onnistuminen
Tämän nuoren romaninaisen onnistuminen ei ollut vain yksi opiskelupaikka. Se oli vahva osoitus sisäisestä kasvusta ja rohkeudesta, joka voi inspiroida ja kannatella koko yhteisöä. Kun joku hankkeessa saavuttaa tavoitteensa, se on yhteinen juhlanaihe. Muistutus siitä, että korkeakoulutus kuuluu kaikille taustasta ja historiasta riippumatta. Tällaiset onnistumiset toimivat siltoina eteenpäin, avaten tilaa uusille mahdollisuuksille ja toivolle.
Tee kaikki hyvä minkä voit,
kaikin keinoin mitä voit,
kaikilla tavoilla, joilla voit,
kaikissa paikoissa, joissa voit,
kaikkina aikoina, joina voit,
kaikille niille, joille voit,
niin kauan kuin ikinä voit.
~John Wesley
Kirjoittaja:
Kommentit