Tekoälyagentti on jatkuvan oppimisen tulevaisuus

Kuvituskuva, ChatGPT.
Kuvituskuva, ChatGPT.

Sitran Megatrendit 2026 tiivistää osuvasti ajan hengen: teknologia ja talous ovat murroksessa, ja tekoäly mullistaa yhteiskunnan perustaa (Sitra 2026). Samalla tekoäly haastaa tiedon instituutioita – tutkimusta, koulutusta ja päätöksentekoa. Tekoäly muuttaa yhteiskunnan perustaa niin syvästi, että meidän on kysyttävä, mitä se merkitsee oppimiselle, opiskelulle ja osaamiselle. Tämä ei ole vain koulutuspolitiikkaa, vaan tulevaisuuskysymys koko Suomelle.

OHITE-hankkeen (OHITE 2026) loppuseminaarissa 13.3.2026 Karoliina Jarenko (ks. Jarenko 2025) visioi tulevaisuutta, jossa jokaisella on henkilökohtainen oppimisagentti: kumppani, joka tukee paitsi työn tekemistä myös oppimista. Ajatus on pysäyttävä. Entä jos oppiminen ei enää perustuisi siihen, että ihminen yrittää yksin pysyä muutoksen perässä? Rinnalla voisi kulkea agentti, joka auttaa näkemään suunnan, seuraavan askeleen ja oman kehityksen paikat.

Tästä ajatuksesta eteenpäin kuva muuttuu vieläkin kiinnostavammaksi. Henkilökohtainen tekoälyagentti voisi haistella työmarkkinoiden osaamistarpeita työpaikkailmoituksista, osaamisdatoista ja muista signaaleista. Se voisi rakentaa yksilölle kuvan tämän nykyisestä osaamisesta, tunnistaa vahvuudet, puutteet ja tavoitteet sekä etsiä sopivia koulutusmahdollisuuksia maailmanlaajuisesti. Oppimispolku ei enää olisi geneerinen vaan henkilökohtainen: juuri tälle ihmiselle, tässä elämäntilanteessa, tätä tavoitetta varten.

Samalla kannattaa kysyä: mitä tapahtuu, jos myös työnantajilla on omat agenttinsa? Entä jos ne etsivät sopivia työntekijöitä suoraan osaamisprofiileista, digitaalisista jalanjäljistä tai jopa sellaisesta datasta, jota ei alun perin tarkoitettu rekrytoinnin raaka-aineeksi? Tällainen kehitys voi tehdä kohtaannosta tehokkaampaa – mutta myös siirtää valtaa yhä enemmän niille, jotka määrittelevät, mitä osaaminen on, miten sitä luetaan ja millainen data katsotaan merkitykselliseksi.

Mihin oppilaitoksia enää tarvitaan?

Siksi Jarenkon esittämä kysymys osuu syvälle: mihin oppilaitoksia enää tarvitaan? Yksi vahva vastaus on, että niitä tarvitaan luotettaviksi osaamisen todentajiksi. Tulevaisuudessa tutkintojen, todistusten ja sertifikaattien arvo ei synny paperista eikä logosta, vaan siitä, että niiden perusteella voidaan aidosti luottaa siihen, mitä ihminen osaa.

Myös tutkintoja pienempien osaamiskokonaisuuksien (ks. POIJU 2026) on oltava tarkasti kuvattuja. Niiden pitää kuvata osaaminen riittävän selkeästi ja mielellään myös rakenteisessa, koneellisesti tulkittavassa muodossa. Muuten niitä ei voida yhdistää joustavasti suuremmiksi osaamiskokonaisuuksiksi. Ilman metadataa tekoälyn on vaikea näyttää yksilölle tai työnantajalle, mitä osaamista on jo kertynyt ja missä on vajeita. Tämäkään ei yksin riitä. Yhtä tärkeää on kertoa, miten osaaminen on todennettu. Ilman todennusta osaamiskuvaus jää lupaukseksi.

Tulevaisuuden ratkaisevin kysymys ei ole, tuleeko jokaiselle oma oppimisagentti. Todennäköisesti tulee. Ratkaisevampi kysymys on tämä: kuka varmistaa, että agentin käyttämä kuva osaamisesta on tosi, reilu ja ymmärrettävä? Juuri siihen keskusteluun korkeakoulujen on astuttava nyt.

Lähteet

Jarenko, K. 2025. Karoliina Jarenko -verkkosivusto. Saatavilla: https://www.karoliinajarenko.fi/

OHITE. 2026. OHITE – Jatkuvan oppimisen palvelumalli kestävän ja hiilineutraalin valmistavan teollisuuden tarpeisiin. Tampereen korkeakouluyhteisö. Saatavilla: https://projects.tuni.fi/ohite/

POIJU. 2026. POIJU – Pienet osaamiskokonaisuudet: innostu ja uudistu! Tampereen korkeakouluyhteisö. Saatavilla: https://projects.tuni.fi/poiju/

Sitra. 2026. Megatrendit 2026. Helsinki: sitra.fi/julkaisut/megatrendit-2026/

Kirjoittajat:

Ilkka Piiroinen, lehtori, sosiaali- ja terveysala, TAMK.

Hannu Järvinen, lehtori, sosiaali- ja terveysala, TAMK.

Jukka-Pekka Pirhonen, lehtori, sosiaali- ja terveysala, TAMK.

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi