Viestintä on kiertotalouden huippuosaamista myös muovipakkausalalla

Kädet kohottautuvat kohti muovista puristettua maapalloa.

Monialainen ymmärrys koko arvoketjusta on yhteinen osaamishaaste kohti kiertotaloutta suuntaaville muovipakkausalan yrityksille Euroopassa. Myös alan substanssiosaajien välistä viestintää ja vuorovaikutusta sekä yhteyttä kansalaisiin ja kuluttajiin tulee tiivistää.

Toteutimme PackAlliance-hankkeessa keväällä 2020 kyselyn Suomessa, Espanjassa, Italiassa ja Puolassa toimiville muovipakkausteollisuuden yrityksille kiertotalouden osaamistarpeiden selvittämiseksi. Keskeiseksi osaamiseen liittyväksi haasteeksi tunnistettiin toimijoiden siiloutuminen ja tämän vuoksi riittämätön vuorovaikutus kokonaisuuksien hallitsemiseen.

Pääpaino elinkaariymmärrykseen ja yhteistyöhön

Selvityksessämme muovipakkaamisen osaamisen tarkastelu oli jaettu neljään alueeseen; uusien materiaalien kehitys, ekologinen suunnittelu ja valmistus, kuluttaja- ja kansalaistoiminta sekä pakkausjätteiden hallinta ja kierrätys.

Perinteisesti muoviteollisuudessa on korostettu substanssiosaamista.  Vastaajien mukaan kiertotalousosaamisessa tämä ei enää riitä, vaan ammattilaisten tulisi ymmärtää muovituotteiden koko elinkaari ja muiden toimijoiden osallisuus siihen.

Eri alueiden yhteistyö ei yritysten mukaan ole tällä hetkellä riittävää. Esimerkki tästä on uusien materiaalien kehittämisen ja kierrätysteknologioiden yhteensopimattomuus silloin, kun biohajoavasta muovista valmistetut roskapussit tarttuvat jätteenkäsittelyssä kiinni repijöihin. Uudet materiaalit voidaan tällöin tuomita toimimattomiksi, vaikka kiertotalouden näkökulmasta ratkaisu voisikin olla kierrätysteknologian kehittäminen.

Tuotteiden ympäristövaikutusten vertailukykyä tulee kehittää

Muovipakkausten elinkaaren mittaaminen eli LCA-analyysi korostui kaikissa maissa keskeisenä osaamisalueena. Tällä hetkellä ongelmana on, että mittauksissa ei oteta huomioon kokonaisuuksia kuten esimerkiksi mikromuovien ja roskaantumisen vaikutusta tuotteen elinkaareen.

LCA-analyysi voi toisaalta tuoda myös tuloksia, joissa “vanhat keinot” joissakin tapauksissa ovat uusia kestävämpiä. LCA-mittaamista tulisikin kehittää tuottamaan parempaa vertailukykyä tuotteiden ympäristövaikutuksille, ja sen tulisi olla vapaata kaupallisista ja poliittisista intresseistä. LCA-osaajille tämä tarkoittaa oman liiketoiminnan ulkopuolelle näkemistä ja kriittistä ja objektiivista ajattelua.

Kuluttajaviestintää ja faktatiedon jakamista on varaa parantaa

Kuluttajat ja kansalaiset tunnustettiin keskeisiksi vaikuttajiksi, joihin ei kuitenkaan osata rakentaa yhteyttä. Muovipakkausten kierrätysmerkinnät todettiin liian monimutkaiseksi järjestelmäksi, joka ei avaudu yksiselitteisesti edes alan ammattilaisille, saatikka kuluttajille.

Substanssiin keskittyneen alan tulisi oppia viestimään selkeästi kuluttajille mm. kierrätyksestä. Tämä sisältää myös faktapohjaisen tiedon jakamisen muovipakkausten ympäristövaikutuksista.

TAMKin koordinoima selvitys tuottaa taustatietoa muovipakkausalan kiertotalouskoulutuksen suunnittelulle Espanjassa, Italiassa ja Puolassa toimivien hankekumppanien kanssa.  Vaikka kehitystä ja innovaatioita tarvitaan kaikilla osa-alueilla, eri osapuolten yhteistyötä edistävän viestinnän ja vuorovaikutuksen osaaminen on tunnistettava yhdeksi huippuosaamiseksi kiertotalouden vauhdittamiseksi myös muoviteollisuudessa.

Lisätietoa: ErasmusPackAlliance-hankkeen (2020-2022) sivut https://www.packall.eu/.

Circular Economy Skills Needed in the Plastics Packaging Industry  -raportti.

Teksti: Lehtori Marita Hiipakka, osaamispäällikkö Leena Mäkelä ja kehittämispäällikkö Hanna-Greta Puurtinen, TAMK
Kuva: Shutterstock

 

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *