“Se olisi meidän tehtävä, ollaan kuitenkin samaa Pirhaa niin olisi se saada jotenkin kuntoon se tiedonvälitys tässä välissä.”
Haastateltavat kertoivat Pirhassa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon käyttävän eri asiakastietojärjestelmiä, jolloin tieto ei automaattisesti kulje työntekijältä toiselle. Kun
järjestelmät eivät puhu keskenään, nousee keskiöön ammattilaisten välinen yhteistyö tai
sen puute. Toimiva yhteistyö on asiakkaan oikeus ja etu, eikä se saisi olla riippuvaista
asiakastietojärjestelmistä. Kuvittele tilanne: asiakas käy päivystyksessä itsetuhoisen käytöksen takia erikoissairaanhoidon arviossa. Asiakkaan kanssa käsitellään päivystyksessä tilannetta, lääkitystä saatetaan muuttaa ja hoidon tarvetta arvioida. Seuraavana päivänä asiakas menee tapaamaan perusterveydenhoidon puolelle omaa työntekijäänsä, joka ei tiedä eilisestä tapahtumasta mitään.
Toimiva ja luonnollinen yhteistyö vaatii syntyäkseen luottamusta. Affektiivinen luottamus
rakentuu ihmisten välisen henkilökohtaisen vuorovaikutuksen kautta ja perustuu kokemuksiin, joissa toinen ihminen osoittaa välittämistä, tukea, hyvää tahtoa ja aitoa kiinnostusta. Tämän kaltainen luottamus ei synny nopeasti, vaan kehittyy ajan mittaan. (McAllister 1995.) Affektiivinen luottamus voi toimia keskeisenä tekijänä työn sujuvuudessa ja työyhteisön hyvinvoinnissa, kun organisaatio mahdollistaa riittävän henkilökohtaisen vuorovaikutuksen työntekijöiden kesken (Gill ym., 2024). Haastattelussa nousi esiin toive yli tiimirajojen tehtävästä yhteistyöstä työn sujuvuuden ja asiakkaan hoidon turvaamiseksi, mutta työntekijöille vaikutti jääneen epäselväksi, kuka yhteistyörakenteiden tiellä seisoo.
Affektiivisen luottamussuhteen rakentuminen jää vaillinaiseksi tilanteissa, jossa organisaation rajat tai tiukat yksikön rajat estävät epämuodollista vuorovaikutusta ja henkilöstä ei opi tuntemaan toisiaan henkilökohtaisella tasolla. Luottamussuhteen muodostumisella nähdään kuitenkin merkittävä vaikutus työssä, joka edellyttää tiivistä yhteydenpitoa, sillä se helpottaa avoimen kommunikaation syntyä ja tukee yhteistä ongelman ratkaisua (McAlliste, 1995). Haasteet luottamussuhteen rakentumiseen muodostuvat, kun työntekijöillä ei ole entuudestaan kontakteja, joiden avulla edistää yhteistyötä.
“Se ei ole pelkästään siitä yhteistyöstä puhumista, vaan meidän täytyy tehdä niitä yhteistyötekoja.”
Hyvinvointialueen sisäisen sujuvan yhteistyön toteutumista ja asiakkaan etua ei voida jättää työntekijöiden henkilökohtaisten suhteiden tai sattumien varaan. Pirha voisi parantaa sisäistä viestintää ja yhteistyötä ottamalla osaksi organisaation rakenteita konkreettisia keinoja yhteistyösuhteiden muodostamiseksi työntekijöiden välillä. Haastatteluista nousi esiin toiveita mahdollisuudesta päästä yhteistyössä tutustumaan toisten työympäristöön, yhteisistä työryhmistä ja eri yksiköiden työnkuvien selkeyttämisestä. Panostus yhteistyöhön tänä päivänä voisi näyttäytyä ratkaisevana tekijänä Pirhan toiminnan tehokkuudelle tulevaisuudessa ja asiakkaiden edun ensisijaisuutena.
Kirjoittajat: Sosionomi YAMK-opiskelijat Karoliina Homanen, Anniina Kanasuo, Vilma Lamminpää, Maria Valtonen ja yliopettaja Merja Sinkkonen
Blogi on kirjoitettu Tampereen ammattikorkeakoulun sosionomi (YAMK) – opiskelijoiden opintojaksolla Sosiaalityön ajankohtainen tutkimus. Sitä varten on haastateltu kahta Pirkanmaan hyvinvointialueen lasten- ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluiden työntekijää.
Asiasanat: lapset, nuoret, mielenterveyspalvelut, päihdepalvelut, yhteistyö, luottamus, Pirha, YAMK, sosiaaliala
Lähteet:
Gill, H., Vreeker-Williamson E., Song Hing, L., Cassady A, S. & Boies, K. (2024). Effects of Cognition-based and Affect-based Trust Attitudes on Trust Intentions. Journal of Business and Psychology 39, 1355–1374.
McAllister, D. J. (1995). Affect- and Cognition Based Trust as Foundations for Interperso- nal Cooperation in Organizations. Academy of Management Journal 38 (1), 24–59.
Anonyymit haastattelut, henkilökohtainen tiedonanto, Pirkanmaan hyvinvointialueen lasten ja nuorten päihde- ja mielenterveyspalvelut, 10/25.
Kommentit