Afganistanista insinööriksi Suomeen

Nimeni on Naheed Amiri-Moghal, olen kotoisin Afganistanista. Muutin Suomeen monta vuotta sitten ja aloitin heti suomen kielen opiskelun ja pääsin opiskelemaan laboranttialaa ammattikoulussa. Valitettavasti en päässyt töihin kyseiselle alalle, niin päätin, että opiskelen lisää. Hain TAMKiin energia- ja ympäristötekniikan alalle. Valitsin juuri tämän alan, koska haluan auttaa ja vaikuttaa yhteiskuntaan ja tämä ala tuntui ensimmäiseltä askeleelta kohti sitä. En ole koskaan ajatellut, että työ olisi vain tulonlähde, vaan haluan vaikuttaa työlläni maailmaan.

Opiskelut ja työharjoittelu menivät todella hyvin. Työharjoittelupaikan saaminen oli aika helppoa, vaikka oli korona-aika. Olin hakenut montaa paikkaa ja mistään ei tullut vastausta, mutta sain yhtenä iltapäivänä opettajaltani puhelun, että TAMKissa olisi tarjolla harjoittelupaikka, kiinnostaisiko? Totta kai vastasin ”kyllä”, hain sinne ja pääsin laskemaan TAMKin toimitilojen hiilijalanjälkeä. Se oli niin mielenkiintoista, että tein opinnäytetyöni siitä.

Kun opinnot olivat päättymässä, minulla oli suuri pelko työpaikan saamisesta. Olin kokenut ja lukenut kaikenlaisista haasteista, joita maahanmuuttajat kohtaavat työmarkkinoilla. TAMKissa opiskeluiden aikana olin jo hyödyntänyt apua CV:n ja työhakemuksen laadintaan. Ryhdyin hakemaan työpaikkoja kuin se olisi ollut minun kokopäivätyötäni eli ihan aamusta iltapäivään. Voisin sanoa, että hain ehkä 30–40 (tai yli) paikkaan. Se oli todella raskasta ja vaikeaa. Ja aina silloin kun sain negatiivisen vastauksen työpaikasta, tuntui ikävältä ja pettymykseltä. Välillä kyselin itseäni, enkö ole riittävä hyvä? Teinkö tämän kaiken ihan turhaan?

Sitten tuli työpaikkailmoitus vastaan, joka tuntui unelmatyöltä ja -yritykseltä. Ja seuraava päivä oli viimeinen päivä sinne hakea. Pari päivää sen jälkeen, kun hain sinne soitin vastuuhenkilölle ja kysyin vähän lisää siitä työpaikasta ja kerroin kuinka ja miksi minua kiinnostaa se työpaikkaa. Ja eräänä päivänä sain puhelun haastatteluun. Siitä lähtien käytin kaiken aikani haastatteluun valmistautumiseen. ”Spring house” -yrityksestä sain siihen apua. Haastattelu jännitti niin kuin yleensä jännittääkin kaikkia. Jännitys meni ohi heti kun haastattelu alkoi ja yksi haastattelun vetäjistä sanoi, että ei minun tarvitsee jännittää, me täällä vain keskustelemme asioita. Se oikeasti tuntuikin siltä haastattelun loppuun asti. Seuraavana päivänä laiton haastattelun vetäjille kiitosviestin ja vastauksessa sain hyvän palauteen. Ja sitten tuli se päivä, kun sain työtarjouksen heiltä.

Tästä koko prosessista opin, että kova työ palkitaan ja ei kannata aliarvioida itseään. Maahanmuuttajillakin on mahdollisuus työllistyä, mutta pitää olla hyvin kärsivällinen ja ei saa antaa periksi. Ja muista, että yritykset saattavat hyötyä valtavasti juuri meidän taidoistamme ja kokemuksista juuri sen takia, koska olemme keitä olemme.

Kirjoittaja Naheed Amiri-Moghal, on TAMKin ja TAUn alumni, joka on opiskellut ympäristöinsinööriksi Tampereen ammattikorkeakoulussa ja opiskelee parhaillaan diplomi-insinööriksi Tampereen yliopistossa. Hän myös työskentelee Rejlers Finland Oy:llä.