Kulttuuritietoisuus ja globaalit yhteiskunnat

Monta pientä maapalloa rivissä. Kuvituskuva

Kulttuurinen moninaisuus on useimmille tunnettu käsite, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Onko kulttuurinen moninaisuus sitä, kun tervehdit naapuriin muuttanutta virolaista maahanmuuttajaa vai sitä, kun äänestät kykyjenetsintäkilpailussa intialaista nuorta tyttöä ja toivot hänelle voittoa?

Useimmiten sekä Suomessa että kansainvälisesti kulttuurinen moninaisuus esitetään etnisyyden tai kielen näkökulmista.  Se on tyypillinen, mutta ongelmallinen tarkastelutapa, sillä siinä kulttuurit nähdään erillisinä ja toisistaan erillään olevina kokonaisuuksina. Näkökulma sijoittaa kielelliset ja etniset erot omiin lokeroihinsa ja jättää ne sinne sen sijaan, kun meidän pitäisi pohtia, miten eroavuudet voivatkin kietoutua yhteen, ja niistä voidaan löytää yhtäläisyyksiä ja dynaamista suhdetta keskenään.

 

Kulttuurista moninaisuutta pitäisi tarkastella ruohonjuuritasolla, eikä pelkästään kansallisuuden, kielen tai etnisyyden näkökulmasta. Kulttuuriin voidaan liittää esimerkiksi arvot, uskomukset, toimintatavat ja traditiot, joita tietyt ryhmät tai kansat jakavat. Kulttuuri on yhteinen ja aina jaettu toisille. Sen käytänteet ja traditiot opitaan omasta kulttuuriympäristöstä. Se on myös elävä ja dynaamisesti muuttuva, mukautuva suhteessa tähän aikaan, paikkaan ja tilaan.

 

Olemme kuulleet usein puhuttavan suomalaisesta, ruotsalaisesta, espanjalaisesta ja monesta muusta kulttuurista, mutta voimmeko puhua tänä päivänä mistään tietystä kansallisesta kulttuurista? Jos haluamme erityisesti tuoda esille niitä piirteitä, mitä esim. suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, silloin helposti erottelemme kulttuurit omiin lokeroihinsa ja näemme eroavaisuuksia yhtäläisyyksien sijaan.

 

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa viitataan kulttuuriin seuraavasti: “Perusopetus rakentuu moninaiselle suomalaiselle kulttuuriperinnölle. Se on muodostunut ja muotoutuu eri kulttuureiden vuorovaikutuksessa.” (POPS, 2014, 28.) Opetussuunnitelmassa mainitaan kyllä suomalainen kulttuuri, mutta huomioidaan, että suomalainen kulttuuri on saanut ja saa vaikutteita muista kulttuureista.

 

Osa modernin ajan tutkijoista suhtautuu hyvin kriittisesti kulttuurin käsitteeseen. Heidän mielestään kulttuurin käsitettä ylikorostetaan ja väärinkäytetään kasvatuksessa. Kulttuuriset eroavaisuudet luokitellaan kielten ja kansallisuuksien mukaan, ja lapset ja nuoret ryhmitellään sen mukaan, mitä etnistä ryhmää, kieltä tai kansallisuutta he edustavat. Tämä johtaa stereotypioihin ja ylläpitää epätasa-arvoisia valtasuhteita koulussa, kun päätetään oppilaan puolesta, mitä kulttuuria hän edustaa, eikä anneta oppilaan itse määritellä omaa kulttuuriaan.

 

Meillä jokaisella on oma kulttuurinen identiteetti, ja voimme ilmentää sitä joka päivä arjessa ja juhlassa omalla tavallamme. Se voi näkyä vaikka käyttäytymisessä ja pukeutumisessa ja monella muulla tavalla. Tärkeää on muistaa se, että mikään kulttuuri ei ole kenenkään omistuksessa, vaan se on kaikkien jaettavissa. Kulttuuri on kaikkien yhteistä omaisuutta, sillä jokainen kulttuuri on osa toista kulttuuria.

 

Lähteet:

Laasonen, Tervaoja & Jokikokko-Stevenson (toim.).  (2021). Kulttuurinen moninaisuus osaksi koulun arkea ja käytänteitä. Opas opettajalle kulttuurisen moninaisuuden huomioimiseen perusopetuksessa. Haettu 22.5.2025.

https://moodle.tuni.fi/pluginfile.php/5185934/mod_resource/content/3/OpeOpas-KuTiMat%20%281%29.pdf

 

POPS. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2014:96. Haettu 22.5.2025. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

 

Kirjoittaja: Päivi Miikki

Toimittajat: Mervi Kastari ja Mari Touronen

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi