Kansainvälistyvän organisaation on hyvä rohkaista jokaista jäsentään tutkiskelemaan omaa identiteettiään ja sitä, millä tavalla suhtautuu kansainvälistymiseen. Mitä enemmän saamme mahdollisuuksia esimerkiksi tavata ulkomaalaisia kollegoita tai lähteä kansainvälisiin tapahtumiin työnantajan lähettäminä, sitä kansainvälisemmäksi oma yhteisömmekin muodostuu. Kun työntekijän identiteetti saa uusia eväitä maailmankansalaisuuteen, kokemuksiaan haluaa välittää muillekin.
EAIE-konferenssin strategiaa, johtajuutta ja käytänteitä käsittelevässä sessiossa panelisteina olivat Lavern Samuels Durbanin teknillisestä yliopistosta Etelä-Afrikasta sekä Simon Marginson Oxfordin yliopistosta ja Aliandra Barlete Edinburghin yliopistosta Isosta-Britanniasta. Keskustelussa nousi voimakkaana viestinä esiin se, että organisaation täytyy tunnustaa kansainvälisyyden kehittäminen strategiansa keskeisenä osana. Kun työyhteisönä tunnustamme yhdessä määritellyt arvomme, haluamme seistä niiden takana ja voimme rajata arvojemme ulkopuolella olevat asiat toiminnastamme pois.
Kansainvälistyminen voi tarkoittaa yhteisön jäsenille hyvin erilaisia asioita, joten on olennaista yhdessä sanallistaa, mitä kansainvälisyyden kehittäminen kussakin organisaatiossa käytännössä tarkoittaa. TAMKissa tämän selkiyttämiseksi on perustettu Kansainvälisyyden strateginen ohjausryhmä. Kansainvälisyys on myös yksi strategiamme kolmesta peruspilarista.
Organisaatio on viestintää
Sekä organisaation sisäisen että ulospäin suuntautuvan vuorovaikutuksen empatia ja avoimuus korostuivat monissa konferenssin sessioissa. Empatia tarkoittaa kykyä asettua toisen asemaan ja ymmärtää hänen kokemuksiaan ja tunteitaan, mikä voi olla haastavaa, kun toimimme arkiympyröidemme ulkopuolella. Aito empatia vaatii rinnalleen rohkeutta ja vastuun ottamista ennen kaikkea omasta itsestä. Täytyy ottaa vastuu siitä, että voi itse riittävän hyvin, jotta pystyy olemaan empaattinen myös muita kohtaan. Empatia ei tarkoita sitä, että sallimme mitä tahansa, vaan empatia ja jämäkkyys kulkevat käsi kädessä. Jämäkkyyteen kuuluu se, että osaamme vetää rajat tarvittaessa sellaisissa tilanteissa, jotka haavoittavat työyhteisöämme tai meitä henkilökohtaisesti.
Onnistuneeseen organisaatioviestintään liittyy olennaisesti vastavuoroisuus. Vastavuoroisuus edellyttää luottamusta ja kykyä haavoittuvuuteen. Vuorovaikutuksessa täytyy asettua alttiiksi sille, että vuorovaikutustilanne ei onnistukaan. Mutta kun uskallamme harjoitella näitä tilanteita, voimme yllättyä saamastamme positiivisesta palautteesta ja rohkaistua jatkamaan samaan tapaan.
Pelkäämmekö toisia vai itseämme?
Yksi matkan parhaista oppitunneista tapahtui spontaanisti ratikkamatkalla konferenssikeskukselle. Lähes tunnin kestävällä matkalla vieressäni istunut algerialainen nainen kysyi minulta jotakin ranskaksi. En ymmärtänyt, mitä hän kysyi. Sanoin englanniksi, että en ymmärrä, mitä hän tarkoittaa, mutta hän ei osannut englantia. Tämän jälkeen käytimmekin seuraavan puoli tuntia siihen, että ilman yhteistä kieltä opetimme toisiamme: minä hänelle englantia ja hän minulle ranskaa. Välillä otimme Google Translaten avuksi. Kun olemme avoimia oppimaan, tällaisia yllättäviä kohtaamisia ja antoisia oppitunteja voi syntyä ihan missä vain, ei pelkästään meillä koulutuksen parissa.
Itsetuntemus auttaa lähestymään sitä, mikä tuntuu vieraalta. Kun tunnemme itsemme, emme menetä mitään tutustuessamme ”niihin toisiin”, sillä oma minuus säilyy joka tapauksessa. Ovatko muut sittenkään niitä toisia, vai onko toiseutta sittenkin se, että olemme itse vieraita itsellemme?
”Avaa mielesi, ole utelias, valitse käydä odottamattomia keskusteluita”, kehotti EAIE:n presidentti Piet Van Hove avajaisissa.
Teksti ja kuvat: Emmi Rämö, viestintä ja vaikuttavuus, TAMK
Video: EAIE
Kommentit