- Tärkeää on tulevaisuussuuntautunut ajattelu, yhteisen tulevaisuutemme rakentaminen. Toimintakäytäntöjä on mahdollista edistää yhteisen keskustelun avulla. Opettaja voi innostaa opiskelijoita toimintaan, jolla pystytään tekemään tulevaisuudesta sellainen, jossa elinmahdollisuudet säilyvät, hän painottaa.
Ammatillisia opettajia hän innostaa pohtimaan opiskelijoidensa kanssa sitä, miten nämä aikanaan työelämässä toimivina ammattilaisina pystyvät edistämään kestävän tulevaisuuden rakentamista ja mahdollistamaan muutosten keskellä mahdollisimman hyvän elämän.
- Elämme murroksessa, joten meidän täytyy jossain määriä pystyä sopeutumaan jatkuvaan muutokseen. Maailma on parinkymmenen vuoden päästä erilainen kuin tänään, Eveliina Asikainen pohtii.
Haastavaksi asian tekee se, että kukaan ei varmasti tiedä, millainen muutos on. Sopeutumisen lisäksi opettaja voikin kannustaa opiskelijoitaan valmistautumaan sellaiseen tulevaisuuteen, jota nämä haluavat olla rakentamassa – mahdolliseen tulevaisuuteen. Muutosta kannattaa olla myös mukana tekemässä.
Asikainen puhuu yhteiskunnallisesta toimijuudesta, siitä että ylipäätään pystyy ottamaan asioita puheeksi omassa työyhteisössään. Työelämän tarpeita ammattikorkeakoulussa tai ammatillisessa koulutuksessa pohdittaessa pitäisi katseet suunnata kauemmas tulevaisuuteen. Nykyhetken tarpeisiin keskittyminen voi olla lyhytnäköistä ja näkökulmat jo vanhentuneita opiskelijoiden työllistyessä. Hän uskoo, että monilla työpaikoilla nuoret otettaisiin mielellään vastaan muutosagentteina – tulevaisuuden tuulia haistelevina toimijoina.
Kun tarkastellaan kaukana siintävää tulevaisuudenkuvaa, systeeminen ymmärrys on tärkeää – iso kokonaiskuva eri asioiden suhteista toisiinsa. Tulevaisuuslukutaito vaatii laajaa ymmärrystä ja monipuolisia näkökulmia. Yhtä ainoaa ratkaisua ei ole olemassa.
Miten päästä opettajana alkuun?
Isojen muutosten keskellä yksittäinen opettaja voi tuntea epätoivoa. Osaako hän käsitellä kestävän kehityksen teemoja? Tai miten hän osaa käsitellä niitä? Syytä huoleen ei kuitenkaan ole, sillä Asikaisen mukaan liikkeelle voi lähteä varsin pienin askelin. Opettaja voi oppia asioita tai ilmiöitä yhdessä opiskelijoidensa kanssa.
Ratkaisuja voidaan etsiä yhdessä ja kaikille esitetyille väitteille on etsittävä aina perusteluja. Kriittinen tarkastelu ja lähdekritiikki ovat avainasemassa ja on osattava kuunnella myös erilaisia näkemyksiä.
- Voidaan hyvin puhua epävarmuuden pedagogiikasta. Kestävän opettajuuden voi aloittaa tutustumalla vaikka YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Tutustumisen voi hyvin tehdä myös yhdessä opiskelijoiden kanssa pohtimalla, miten tavoitteet liittyvät omaan tulevaan työhön, omaan ammattialaan, hän vinkkaa.
Asioita ei kannata käydä läpi vain henkilökohtaiseen elämään liittyvinä yksilöiden mielipidekysymyksinä, vaan pikemminkin ammattiin ja työtehtäviin sidottuina laajempina kokonaisuuksina. Monissa opetussuunnitelmissa kehotetaankin havainnoimaan kestävään kehitykseen liittyviä asioita työharjoittelun aikana.
Eveliina Asikainen on itse esimerkki siitä, miten innostus voi herätä vaivihkaa. Hän innostui luontoteemoista niin 70-luvun opettavaisten lastenohjelmien, luontokerhon kuin ihanan biologianopettajankin innoittamana. Biologian ja metsäalan opiskelijana sekä kansanopiston opettajana hän pääsi syventämään ymmärrystään yhdessä opiskelijoiden kanssa. Kuten hän itse kuvailee, mitään yksittäistä kestävään kehitykseen heräämistä ei koskaan tapahtunut, vaan hän on elänyt sitä elämää aina.
TAMK on haluttu kumppani kestävyyshankkeisiin
Tänä vuonna päättyneen EduSTA-hankkeen (Academy for Sustainable Future Educators) myötä Eveliina Asikaisen kalenteri on täyttynyt. Hän pääsi mukaan muun muassa OECD:n ammatillista opettajankoulutusta tarkastelevaan raporttiin sekä luennoitsijaksi Meksikossa järjestettyyn Latinalaisen Amerikan “vihreä siirtymä ammatillisessa koulutuksessa” -seminaariin. Kansainvälisten yhteydenottojen seurauksena TAMK pääsi asiantuntijarooliin italialaiseen Erasmus+-hankkeeseen Transformative Pedagogy for Sustainability Education. YOUROPE-horisonttihankkeessa vahvistetaan ja tutkitaan nuorten osallisuutta yhteiskehittämisen kautta.
TAMKista on tullut haluttu partneri muille korkeakouluille ja hanketoimijoille myös kestävän kehityksen teemoissa. Tälläkin hetkellä odotellaan useampienkin kansainvälisten hankehakujen päätöksiä.
Suomessa yhteistyötä tehdään alan verkostojen kanssa. Lisäksi EduSTA-hankkeessa luodut osaamismerkit ja valmennus niiden käyttöön tuovat uusia kumppaneita. Osaamismerkit tukevat hyvin myös yksittäisten opettajien tutustumista aiheeseen. Ne on suunniteltu mahdollisimman konkreettisiksi ja opettajan työhön liittyviksi, joten osaamismerkit toimivat hyvin myös kehikkona oman työn kehittämiselle.
Myös verkostoyhteistyö on tärkeää. Eveliina Asikainen on mukana Arenen kestävyys- ja vastuullisuusverkostossa. Uninovis-yhteistyön tiimoilta hän on mukana kehittämässä muun muassa korkeakoulujen kestävyysraportointia. Kuulumisia on luvassa tammikuussa myös Educa-messujen kansainvälisellä osastolla. Ja uusia yhteydenottoja tulee viikottain.
Teksti: Heli Antila
Kommentit