Monia teistä lukijoista ei pilkkiminen ehkä kiinnosta, mutta vaihdetaanpa viime kevään tilalle nuoruusvuodet, pilkkimisen tilalle uusi opiskelupaikka ja kuvan kiisken tilalle kannettava tietokone opiskelijayksiön pienelle pöydälle. Ympärillä olevien ihmisten määrä pysyy suurin piirtein samana eli lähellä nollaa. Halusin selvittää, miltä tuntuu juuri uuteen kaupunkiin opintojen perässä muuttaneesta nuoresta, jonka ensimmäinen opiskeluvuosi on kulunut tiukasti etäopintojen parissa.
Opiskeluterveydenhuollon lääkäri ja Suomen ainoa nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola (Helsingin Sanomat 2021) kertoo, että juuri tässä iässä kaverisuhteiden merkitys ihmiselle on suurempi kuin milloinkaan muulloin elämän aikana. Kun nuoret ovat itsenäistymässä lapsuudenkodistaan, heillä pitäisi olla yhteenkuuluvuuden tunne perheen ulkopuolisten ihmisten kanssa. Suurin osa aikuisista kertoo myös lähimpien ystävyyssuhteidensa syntyneen opiskeluvuosien aikana.
”En edes tiedä, mitä kaikkea se voisi pitää sisällään”
Noin kolmannes uusista fysioterapiaopiskelijoista oli muuttanut Tampereelle vuonna 2020 opiskelupaikan takia. Mitä mieltä he ovat ensimmäisestä opiskeluvuodestaan? Kartoitukseni mukaan Tampere kaupunkina on tullut jo tutuksi, ja kulkeminen paikasta toiseen onnistuu jo useimmiten ilman navigaattoria. Ystäviä Tampereella tuntuu onneksi olevan jo kaikilla.
Erityistä kiitollisuutta koetaan siitä, että koronatilanteen pahentuessakin heille pystyttiin järjestämään lähiopetusta pienryhmissä. Opiskelijat kokevat olevansa erityisessä asemassa useisiin muilla aloilla opiskelunsa aloittaneisiin ystäviinsä verrattuna. Heistä useat eivät ole vielä tavanneet vuosikurssilaisiaan. Motivaation opiskeluun näyttää lisääntyvän, kun pääsee koululle opiskelemaan.
Syksyllä harrastukset olivat monipuolisempia kuin vuodenvaihteen jälkeen, koska koronan myötä ryhmäliikuntaan tuli rajoituksia. Lenkkejä luonnossa ja ulkona kuitenkin tehdään, osa on pystynyt jatkamaan saliharjoittelua sekä kotitreenejä vaihtelevalla menestyksellä.
Nuorten mielestä opiskelijarientoja olisi ollut hauska kokea ja niiden pois jääminen harmittaa. ”En edes tiedä, mitä kaikkea se olisi voinut pitää sisällään. Olisi ollut hauskaa kokea kaikki kivat tapahtumat, joista on kuullut.” Opiskelijatapahtumiin olisi ollut mukava osallistua jo senkin takia, että olisi voinut luoda verkostoa. Mutta, niin kuin yksi sanoi ”Ehtiihän sitä varmaan vielä rientoihin tulevina lukuvuosina.”
Toiveena kaikilla on kuitenkin, että täysipäiväinen lähiopetus jatkuisi ja yhteiskunta taas avautuisi!
Ehkä alun tarinassakaan se pieni kiiski ei ole kaikki, mitä järvestä on saatavilla. Ehkä kannattaa sittenkin jäädä odottamaan valoisampia päiviä ja lämpimämpiä vesiä. Kyllä tämäkin poikkeusaika taittuu aikanaan.
Näkisin, että TAMKin fysioterapiaopiskelijat ovat selvinneet ensimmäisestä opiskeluvuodestaan varsin mallikkaasti, hyvällä saaliilla koronahaasteista huolimatta.
Teksti: Liisa Mannisenmäki, lehtori, Sosiaali- ja terveysala
Lähteet:
Helsingin Sanomat. Asiantuntijat ovat huolissaan nuorista, joihin korona-aika jättää syvän jäljen: ”Miten muutamaa ikäluokkaa on voitu rajoittaa niin paljon?” Tiina Rajamäki 22.2.2021.
Kuva: Vesa Leppänen, Pixabay
Kommentit