Kutsumus vai aliarvostus? Tarjoilijan työn merkitys ravintola-alalla

Ravintola-alalla menee tällä hetkellä huonosti. Mediassa uutisoidaan jatkuvasti useiden perinteikkäidenkin ravintoloiden sulkemisista ja konkursseista. Alan alamäki alkoi jo korona pandemian aikana sulkujen ja rajoitusten myötä. Enää ravintoloiden toimintaa ei rajoiteta pakkokeinoin, mutta vain harva niistä on päässyt kannattavuudeltaan pandemiaa edeltävälle tasolle. Nykytilanteesta tekee haastavan nousseet raaka-aine kulut, arvonlisäverokannan nosto, lisääntynyt ruokalähettipalveluiden käyttö ja yleinen ihmisten epävarmuus taloudellisesta tilanteesta. Arvostetaanko ravintola-alaa enää ja erityisesti tarjoilijan ammattia? Tähän kysymykseen etsittiin vastausta Pekka Wullin opinnäytetyössä Tarjoilijan ammatin arvostuksen lisääminen.

Opinnäytetyössä perehdyttiin ensin tarjoilijan ammatin historiaan Suomessa. Se onkin varsin lyhyt aika verrattuna esimerkiksi Keski-Eurooppaan. Suomessa ravintoloita sellaisena kuin ne tänään tunnetaan ja tarjoilija ammattina on ollut vasta vain reilun sadan vuoden ajan. Ravintola-ala ei kunnolla päässyt edes alkamaan kehittyä, kun vuonna 1919 säädetty kieltolaki vei elinkeinolta lähes kaikki edellytykset toimia. Janoisimmat kansalaiset jatkoivat viinan juontia salakapakoissa, jossa ei tarvittu enää koulutettua, ammattitaitoista henkilökuntaa. Palkkaa ei tietenkään laittomassa kapakassa voitu henkilökunnalle maksaa rehellisen työn tapaan, joten nuoret salakapakoissa työskentelevät naiset tekivät lisätienestiä muun muassa myymällä seksipalveluita. Näiltä ajoilta on peräisin ravintola-alan huono maine ja arvostuksen puute, jota media ja poliitikot ruokkivat edelleen. (Lehtinen, 2026.)

Nykyistä tarjoilijan ammatin arvostusta kartoittamaan tehtiin opinnäytetyössä haastattelututkimus. Kohderyhmäksi valittiin kuusikymmentä satunnaista ihmistä, kolmekymmentä kokkia ja kolmekymmentä tarjoilijaa. Haastattelut toteutettiin neljässä erikokoisessa kaupungissa ja ravintola-alan ammattilaiset valittiin haastateltavaksi mahdollisimman erityyppisistä ravintoloista. Kysymykset kohdennettiin koskemaan perinteisen ruokaravintolan tarjoilijan arvostuksen asemaa, palkkauksen tasoa ja muiden kuin tarjoilijoiden itsensä halukkuutta toimia kyseisessä ammatissa. Tarjoilijoilta itseltään tiedusteltiin työviihtyvyydestä.

Haastattelujen tuloksista kävi ilmi muun muassa se, että samassa ravintolassa työskentelevät kokit arvostivat tarjoilijoita enemmän kuin he itse. Myös satunnaisotannan kohderyhmä antoi vastauksissaan tarjoilijan ammatin arvostukselle keskimääräisiä tai hieman sen yli meneviä arvioita. Sen sijaan tarjoilijoiden omissa arvioissa työnsä arvostuksesta näkyi selvästi laskeva trendi, mitä vanhemmalta tarjoilijalta kysyttiin. Kaikesta huolimatta kysyttäessä tarjoilijoilta työviihtyvyydestä painottuivat vastaukset seitsemänportaisella asteikolla eniten toiseksi ylimmälle tasolle.

Tarjoilijoiden palkkatasoa pitivät kaikki kohderyhmät liian matalana työn määrään ja raskauteen nähden. Tässä kysymyksessä käytettiin vertailukohteena tarjoilijan palkan valtakunnallista keskiarvoa, joka on 2638 euroa kuukaudessa (Työhakuapu.fi, n.d.). Tuo summa jää selvästi alle Suomen kaikkien palkkojen keskiarvosta, 4033 euroa kuukaudessa (Työhakuapu.fi, n.d.). Ravintola-ala on siis selvästi matalapalkkainen ala. Onko syynä matalaan palkkatasoon juuri koko historiansa ajan ravintola-alaa vaivannut mainehaitta? Työssä kuitenkin viihdytään. Ravintola-ala nähdään kutsumusammattina, jolloin palkalla eikä ammatin arvostuksella ole mukamas väliä (Lehtinen, 2026).

Oman leimansa tarjoilijan ammattiin on varmasti antanut myös media. Ruuanlaittoon ja kokkauskilpailuihin keskittyviä televisio-ohjelma formaatteja on viime vuosina ollut kymmeniä. Useat julkkiskokit ovat niiden myötä nostettu koko kansan tuntemiksi TV-tähdiksi. Ravintoloihinkin keskittyvissä ohjelmissa tarjoilijat jäävät usein sivurooliin. Elokuvat ja monet tavanomaisemmatkin televisiosarjat ruokkivat edelleen käsitystä siitä, että joku roolihenkilöistä on joutunut lähes pakkotilanteessa työskentelemään tarjoilijana. Se työ nähdään ikään kuin työelämän viimeisenä epätoivoisena hetkenä.

Silti oikeasti tarjoilijan työtä tekevät ihmiset viihtyvät työssään. Ajattelevatko he itsekin mielekkäästä työstään huolimatta olevansa ”vain” tarjoilijoita? Sen ammatin arvostuksen lisäämisessä ja koko ravintola-alan arvostuksen lisäämisessä olisi alalla työskentelevillä peiliin katsomisen paikka. Tarjoilijan työtä ei pidä vähätellä vaan sen hyvistä puolista pitäisi uskaltaa kertoa enemmän julkisuudessa. Ravintola-alalla työskentelee paljon intohimoisesti alaan suhtautuvia ihmisiä, joilla on runsaasti positiivista kerrottavaa. (Lehtinen, 2026.)

 

Kirjoittaja:  Pekka Wulli, toisen vuoden restonomiopiskelija.

 

Lähteet:

Lehtinen, A. (2026). Miksi ravintola-alaa ei arvosteta. Aromi, 1/2026, 41.

Työhakuapu. (n.d.). Palkat. https://www.tyohakuapu.fi/palkat

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *