Vuosikymmeniä maahanmuuttoa tutkineen Saukkosen mukaan Suomi oli vuonna 1985 ”täydellinen kansallisvaltio”, ikään kuin ”säilykepurkki, jossa oli vain yhtä ainetta, suomalaisuutta”. Tuolloin ulkomailta muuttaneita oli kovin vähän, ja nekin vähät pääosin paluumuuttajia Ruotsista. 1980-luvun monikulttuurisessa Tukholmassa asuneena vertauksen säilykepurkki tuntui heti tutulta: kulttuurinen matka Suomenlahden yli Tukholmasta Helsinkiin oli tuolloin monin kerroin merimatkaa pidempi.
Suomalaisuus muutoksessa
Neljäkymmentä vuotta myöhemmin Suomen väestöstä useampi kuin joka kymmenes on ulkomaalaistaustainen, ja pääkaupunkiseudulla jo joka neljännellä on juuret ulkomailla. Suurin osa Suomeen muuttavista muuttaa suoraan tai mutkan kautta pääkaupunkiseudulle tai muihin isoihin kaupunkeihin kuten Tampereelle. Toisaalta meillä on maaseutumaisia alueita, joihin muuttoa on hyvin vähän. – Meidän pitäisi tosissaan käydä keskustelua siitä, mikä tämän päivän Suomi on ja miten se muuttuu, kun Suomeen muutetaan, Saukkonen vaati.
Myös SITRAn megatrendeissä 2026 nostetaan esiin monimuotoisuuden sekä alueellisen ja kulttuurisen eriytymisen teemoja. Suomen todetaan käyvän parhaillaan läpi oppimisprosessia siinä, miten rakentua monimuotoiseksi yhteiskunnaksi, joka tukee kaikkien osallisuutta. Kyse on siis kotoutumisesta.
Kotoutuminen on oman paikkansa löytämistä yhteisössä
Jos uskotaan megatrendejä ja Saukkosta, seuraavan kymmenen vuoden aikana kilpailu maahanmuuttajista tulee kovenemaan, kun Euroopan väkiluku kääntyy laskuun. Tässä kilpailussa monimuotoisuuden arvostamisella ja vastaanottavuudella on iso merkitys niin valtiollisten rakenteiden kuin yhteisöjen tasolla. Saukkonen korosti luennossaan, että ihmiset eivät kotoudu abstrakteihin rakennelmiin, kuten valtioon nimeltä Suomi, vaan kotoutuminen on oman paikkansa löytämistä aina siinä lähiyhteisössä ja paikkakunnalla, jossa kukin elää.
Vastaanottava korkeakoulu
Sillä on siis väliä, miten ulkomaalaistaustainen opiskelija tai työntekijä otetaan vastaan oppilaitokseen tai työpaikalle, ja millainen moninaisuusilmapiiri organisaatiossa vallitsee. Meillä TAMKissa on panostettu etenkin viimeisten reilun viiden vuoden aikana maahanmuuttoon ja ulkomaalaistaustaisiin opiskelijoihin liittyviin teemoihin. Yhtenä osoituksena tästä ovat parhaillaankin menossa olevat monet näihin liittyvät TKI-hankkeet: On KaksKo, KOHTA, ProHarkka, MOPO ja monta muuta. Näillä edistetään ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden oppimista ja integraatiota, mutta myös vahvistetaan yhteisön vastaanottavaa ilmapiiriä.
Samaan aikaan TAMKista on tullut yksi Suomen SIMHE-vastuukorkeakouluista, mikä tarkoittaa erityisvastuuta edistää maahanmuuttajien osallistumista korkeakouluopintoihin. SIMHE-palveluihin kuuluvana TAMK tarjoaa ohjausta korkeakouluun mieliville maahanmuuttajille, ja muutama vuosi sitten pääsimme aloittamaan myös maahanmuuttaneiden korkeakouluopintoihin valmentavat koulutukset. Vastaanottavaa toimintaa on siis jo paljon. Vielä olisi hyvä kehittää toimintojen koordinaatiota ja monimuotoista suomalaisuutta vahvistavia rakenteita.
Kirjoittaja: Päivi Vartiainen, erityisasiantuntija ja tutkija, Projektitoimisto TAMK
Linkkejä blogissa mainittuun Pasi Saukkosen luennon materiaaliin, mainittuihin hankkeisiin ja SIMHE-palveluihin:
elinvoimakeskus.fi/documents/d/elinvoimakeskus/millainen-yhteiskunta-edistaa-kotoutumista-pasi-saukkonen
Kaksikielinen korkeakoulutus KaksKo | Tampereen korkeakouluyhteisö
Korkeakoulujen SIMHE-palvelut | Opetushallitus
Palvelut maahanmuuttajille – SIMHE | Tampereen korkeakouluyhteisö
Kommentit