Minulla oli ilo osallistua EIT Education and Skills Days -tapahtumaan Brysselissä lokakuussa 2025. Tapahtuma kokosi yhteen yli 800 osallistujaa – koulutuksen, innovaation ja politiikan asiantuntijoita eri puolilta Eurooppaa. Tavoitteena oli rakentaa yhteistä ymmärrystä siitä, miten voimme kehittää elinikäisen oppimisen ekosysteemiä, joka vastaa vihreän ja digitaalisen siirtymän haasteisiin. Tapahtuma esitteli neljä EIT:n lippulaivahankkeita, jotka tukevat osaamisen kehittämistä eri elämänvaiheissa.
Mielenkiintoisimpia ohjelmanumeroita oli paneelikeskustelu ”The Power of University-Industry Collaboration”, jossa pohdittiin, miten korkeakoulut ja yritykset voivat tehdä yhteistyötä entistä vaikuttavammin. Paneelin moderaattorina oli Simon Pickard (Science Business), ja keskustelijoina olivat Ebba Lund (IASP), Martin Mähler (IBM Germany) ja Arno Meerman (UIIN). (European Institute of Innovation and Technology, 2025)
Keskustelussa nousi esiin näkökulmia, jotka herättivät ajatuksia myös jatkuvan oppimisen palveluiden kehittämisestä. Yhteistyötä tehdään jo paljon, mutta se ei aina näy ulospäin. Ebba Lund korosti, että tiedepuistot ja innovaatiokeskittymät ovat jo vuosikymmeniä toimineet siltarakentajina korkeakoulujen ja yritysten välillä. Hän muistutti, että paikalliset ja alueelliset yhteistyömuodot voivat jäädä piiloon, vaikka ne olisivat vaikuttavia ja pitkäjänteisiä.
Arno Meerman toi esiin, että Euroopan korkeakoulut ovat vahvoja kumppanuuksien rakentamisessa, mutta niiden tulisi rohkeammin erottua toisistaan. Hän kyseenalaisti ajatuksen siitä, että jokaisella yliopistolla tulisi olla teknologiansiirtotoimisto – sen sijaan tulisi tunnistaa kunkin korkeakoulun ainutlaatuinen rooli ja konteksti. Tämä on tärkeää myös jatkuvan oppimisen kannalta: palveluiden tulisi rakentua paikallisista tarpeista ja vahvuuksista, ei yhdenmukaisista malleista.
Martin Mähler puolestaan nosti esiin pk-yritysten näkökulman. Suuryritykset osaavat jo toimia yliopistojen kanssa, mutta pienemmille toimijoille korkeakoulut näyttäytyvät usein suljettuina maailmoina. Yhteistyön aloittaminen voi olla vaikeaa, jos ei tiedä, mistä aloittaa. Hän korosti, että korkeakoulujen tulisi tarjota selkeitä kontaktipisteitä ja madaltaa kynnystä yhteistyöhön – erityisesti jatkuvan oppimisen palveluiden osalta.
Paneelissa puhuttiin myös siitä, kuka toimii säveltäjänä ja kuka kapellimestarina yhteistyön orkesterissa. Meerman ehdotti, että säveltäjiä voivat olla niin poliitikot, rahoittajat kuin korkeakoulutkin – mutta kapellimestareina toimivat usein ne, jotka arjessa yhdistävät eri toimijat ja mahdollistavat yhteistyön. Tällaisia rooleja tarvitaan lisää, jotta jatkuvan oppimisen palvelut voivat kehittyä aidosti yhteisöllisiksi ja vaikuttaviksi.
Keskustelu vahvisti käsitystäni siitä, että jatkuva oppiminen ei ole vain yksittäisten kurssien tarjoamista, vaan osa laajempaa innovaatiokulttuuria. Korkeakoulujen ja yritysten yhteistyö voi parhaimmillaan tuottaa uudenlaisia oppimisen muotoja, jotka vastaavat tulevaisuuden osaamistarpeisiin – kunhan muistamme rakentaa siltoja, emme muureja.
Lähde: European Institute of Innovation and Technology. (2025). EIT Education and Skills Days 2025. https://eit-education-skills-days.eu/
Kirjoittaja: Iina Nieminen
Kommentit