Tunnetaitoja ovat tunteiden havaitseminen, tunnistaminen, nimeäminen, hyväksyminen, ja kyky säädellä omia tunteita. Tunteet voidaan jakaa perustunteisiin, sekä sosiaalisiin tunteisiin. Perustunteet ovat synnynnäisiä ja universaaleja. Niitä ovat ilo, suru, pelko, viha, inho ja yllätys. Sosiaalisesti opitut tunteet kehittyvät vuorovaikutuksessa ja niihin vaikuttavat kasvatus, kulttuuri, normit ja ympäristö. Näitä tunteita ovat mm. häpeä, syyllisyys, ylpeys, kateus, mustasukkaisuus ja empatia.
Tunteettomuus ei ole taito, se on selviytymiskeino. Ihminen ohittaa omat ja muiden tunteet, koska ei tiedä miten ne voi kohdata, tai kokee painetta siitä, että niitä pitäisi muuttaa. Taustalla saattaa olla vaikea kasvuympäristö, jossa lapsen tarpeet ja tunteet eivät ole saaneet näkyä tai kuulua, ja siten aiheuttavat uskomuksen siitä, että ne eivät ole merkittäviä. Toisista tulee ylikilttejä miellyttäjiä, jotka viimeiseen saakka pyrkivät lunastamaan oman paikkansa uhrautumalla ja kantamalla muiden taakkoja. Toisista taas tulee kovia ja näennäisesti välinpitämättömiä. Kumpikaan vaihtoehto ei ole ongelmaton, vaan aiheuttaa kuormittumista ja pahaa oloa.
Tunnetaitoja ei ole koskaan myöhäistä harjoitella. Jos on pitkään joutunut välttelemään tunteita, voi niitä olla vaikea havaita. Ne eivät aina näyttäydy ilmeisesti. Joku saattaa kuvata, ettei tunne mitään kohdatessaan kritiikkiä, mutta ohittaa sen, että leuat ovat jumissa, kun hampaita yhteen purren välttää reagoimasta, jotta vaikuttaisi ammatilliselta. Tiedostamattomat tunteet ilmenevät kyllä, ei niin yllättäen, tuntemuksina. Tunne ei ole ajatus tunteesta. Kun oppii ymmärtämään mitä itsessä tapahtuu, ja miten siihen voi vaikuttaa, osaa toimia jo paljon loogisemmin ja kestävämmin.
Tunteiden fyysisyys ja kokonaisvaltaisuus on helppo käsittää, jos on koskaan kärsinyt paniikkikohtauksesta tai voimakkaasta ahdistuksesta. Siihen liittyy fyysisiä oireita kuten nopea syke, hikoilu tai tunne hapenpuutteesta. Se voimakkuudellaan estää kaiken muun toiminnan. Ahdistuksen taustalla voi olla esimerkiksi uupumusta, pelkoa ja häpeää. Kaiken lisäksi huoli sitä mitä muut suhtautuvat paniikkikohtaukseen voi aiheuttaa näitä tunteita, jo ennen kuin kohtaus tapahtuu. Ahdistus voi olla myös lievää, jolloin taustalla on samat tunteet mutta fyysiset oireet ovat siedettäviä ja oma olo helpompi piilottaa. Kuitenkin se verottaa koko ajan keskittymiskykyä, jaksamista ja aikaansaamista. Siispä, joko otat tunteet vastaan ja hyväksyt ne osaksi itseäsi ja osaamistasi, tai annat niille vahingossa vallan ohjata toimintaasi sinulta salaa.
Johanna Pirttikoski, Opintokuraattori, hyvinvointipalvelut, TAMK
Kommentit