Kun opiskelin yliopistossa viestintää, korostettiin meille ajan hengen mukaisesti työllistymisen näkökulmasta oikeiden valintojen tekemistä. Tarkoitusperät olivat toki ystävälliset, ja opiskelijan on hyvä pohtia omia tulevaisuuden haaveitaan ja tiedostaa valintojensa vaikutukset. Ilmiöllä oli kuitenkin myös nurjia puolia.
Puhetapa loi työelämästä torjuvan ja kriittisen kuvan. Se sai meidät uskomaan, että vastavalmistuneen on mahduttava ennalta määriteltyyn, tiukkaan muottiin kelvatakseen. Lisäksi ”oikeat valinnat” tarkoittivat omana opiskeluaikanani yleensä markkinoinnin ja kauppatieteiden opiskelua valinnaisina opintoina.
Työttömyyden pelko motivaationani kärvistelin itsekin pari markkinoinnin kurssia puoliväkisin läpi. Pian kuitenkin luovutin, ja suoritin valinnaiset kokonaisuuteni politiikan tutkimuksesta ja kestävästä kehityksestä – onneksi.
Monimutkainen toimintaympäristö vaatii monenlaisia asiantuntijoita
Viestinnän työelämä ei ollut lopulta niin yksipuolista, kuin opiskelijana kuvittelin. Ison organisaation viestintätiimissä työskentelee joukko hyvin erilaisista taustoista tulevia ammattilaisia. Mukaan mahtuu erilaisia koulutus- ja urapolkuja, monenlaisia persoonia ja laaja joukko ammatillisia painotuksia. Tarvetta on niin kilpailun ja kaupallisuuden kuin yhteiskunnallisten ilmiöidenkin ymmärtäjälle, sekä monelle muulle.
Isolla tiimillä ideoita pallotellessa moni asia tulee happotestattua jo omassa työhuoneessa. Eri ikäiset, eri puolilla maata ja maailmaa syntyneet ja eri painotuksilla viestinnän kenttää katsovat silmät huomaavat sellaista, mitä homogeeninen tiimi ei hoksaisi. Se on oleellinen hyöty, sillä myös korkeakoulun viestinnän ja markkinoinnin kohderyhmät ovat todella laajat ja vaihtelevat.
Maailma ja viestintä on myös muuttunut omalla urallani jo hurjaa vauhtia, vaikka valmistumisestani on vasta 6 vuotta. Kun aloitin yliopistossa, yhteiskunnallisten aineiden ja varsinkin kestävän kehityksen opiskelussa oli vielä hienoinen hippeilyn leima. Nykyisessä mutkikkaassa toimintaympäristössä viestintä – ja myös viestimättä jättäminen – on kuitenkin poliittinen teko, halusi sitä tai ei. Kestävästä kehityksestä taas on tullut ensin kilpailuvaltti, sitten jo aivan välttämätön osa toimintaa.
Työelämä ja viestinnän ala ei myöskään ole tekijöistään irrallinen. Ala muodostuu jokaisesta asiantuntijastaan, ja jokaisen työ ja olemisen tapa vaikuttaa siihen, mitä viestinnän ammattilaisuus tarkoittaa. Toivoisinkin jokaisen vastavalmistuneen tulevan kentälle rohkeasti omien ajatuksiensa kanssa.
Ja muuten, olen minä sitä markkinointiakin tehnyt ja opiskellut työn ohessa. Sisäisen motivaation löytyminen vaati vain oikean kontekstin. Ihan jokaista asiaa ei onneksi tarvitse tehdä parikymppisenä.
Teksti: Maria Kasdaglis-Zabyshnyi, viestinnän asiantuntija / TAMK
Kuva: Jonne Renvall / Tampereen yliopisto
Kommentit