Risteilyalus “kelluvana kaupunkina”: LAIVA-hankkeen tutkimustuloksia
Yksi TAMKin näkyvimmistä kokonaisuuksista oli esitys ”Risteilyaluksen sisäilman laadun arvioinnista CO₂- ja pienhiukkasmittausten avulla”, jossa tekijöinä olivat TAMKista Sampo Saari ja Leila Kakko yhdessä Aalto-yliopiston kumppaneiden kanssa.
Työsuojelurahaston rahoittamassa LAIVA-projektissa toteutettu pitkäkestoinen anturiseuranta osoitti, että sisäilman laatu vaihtelee merkittävästi tilojen ja toimintojen välillä, ja vaihtelu heijastuu suoraan matkustajien ja henkilökunnan hyvinvointiin. Puutteellinen ilmanvaihto näkyi erityisesti miehistötilojen ja henkilöstöravintolan CO₂-tasoissa, kun taas ravintolakeittiöissä havaittiin ruoanvalmistuksen aikana voimakkaita pienhiukkaspitoisuuksien piikkejä. Komentosilta erottui tasaisella ilmanlaadullaan ja tehokkaalla ilmanvaihdollaan.
Toisessa LAIVA-hankkeen esityksessä ”Risteilyaluksen pintapuhtaus ja virusten esiintyminen pinnoilla” tekijöinä olivat Kakon, Saaren ja Aaltolaisten lisäksi Tampereen yliopiston tutkijat, joiden vastuulla oli virusnäytteiden analysointi. Laivaympäristön pintahygieniaa ei juurikaan ole aiemmin tutkittu. Tulokset osoittivat, että osa tutkituista pinnoista pitäisi puhdistaa huolellisemmin, vaadittavan puhtaustason saavuttamiseksi. Tutkituista virusnäytteistä (50 kpl) löytyi kuusi positiivista tulosta, joskin virusten määrät olivat vähäisiä. Esitetyt tulokset tukevat siivousmenetelmien kehittämistä ja niiden optimointia matkustajien ja henkilökunnan altistumisen vähentämiseksi. Risteileminen on tulosten valossa ihan turvallista.
Yhteistyössä on nostetta
TAMKin osaaminen näkyi myös ilmanvaihdon todentamisessa: Sampo Saari esitti kokonaisuuden ”Ilmanvaihdon tutkimuksesta hiilidioksidipitoisuuden avulla”, jossa oli mukana sekä talotekniikan että tietotekniikan insinööriopiskelijoita. Lisäksi Saari oli mukana kahdessa muussa esityksessä: Inga Ehder-Gahm VTT:ltä esitteli tutkimusta ”Korvausilman reitin ja suodatuksen vaikutus sisäilman laatuun korjausrakentamisen yhteydessä”, ja Lotta Oksanen Helsingin yliopistolta esitti tutkimuksen ”Ihmisen tuottamat hiukkaspäästöt ja viruskuorma: tehtäväkohtaiset erot”. Näissä TAMK oli vahvasti mukana tuomassa omaa osaamistaan ja tutkimuslaitteistoaan laajempiin yhteistutkimuksiin, joihin mikään tutkimuslaitos tai tutkimusryhmä ei pystyisi yksinään. ”Yhteistyössä saamme enemmän aikaan kuin yksin ja se on lisäksi huomattavasti mukavampaa”, kiteytti Saari mielipiteensä.
TAMKin seminaarivaikuttavuus syntyi esitysten ohella myös verkostoitumisesta. Tällaisessa tapahtumassa kohtaamiset ovat tärkeitä: vaihdetaan kuulumisia, keskustellaan tutkimuksesta, löydetään kumppaneita jatkohankkeisiin ja sovitaan tapaamisia.
Keskustelutori-ajatus on osuva “aina ei tarvitse itse tietää kaikkea, jos tietää, keltä kysyä.” Tässä kiteytyy kohtaamisten tärkeys!
Millaisia kokemuksia sinulla on yhteistyöstä?
Sisäilmastoseminaarin sivusto ja ohjelma: https://sisailmayhdistys.fi/tapahtumat/sisailmastoseminaari-2026/
Kirjoittajat:
Sampo Saari, yliopettaja, Rakennettu ympäristö ja biotalous
Leila Kakko, lehtori, Liiketalous ja media
Kommentit