Niihin liittyvät seurannaisvaikutukset kuten terveys-, ihmissuhde- ja yhteisöongelmat sekä muu pahoinvointi luovat inhimillisen kärsimyksen lisäksi myös organisaatioille ja yhteiskunnalle negatiivisia kehiä ja kalliita kustannuksia. Kustannukset syntyvät mm. terveydenhuollon palveluiden käytöstä, menetetystä työpanoksesta, yksinäisyyteen liittyvistä asioista sekä kiusaamis- ja syrjäytymisilmiöistä. Näihin pyritään tällä hetkellä pitkälti vastaamaan yksittäisten ihmisten ja yhteisöjen oireiden hoitamisella. Onko olemassa muita keinoja lisätä yksilöiden ja yhteisöjen edellytyksiä optimoida omaa ja muiden toimintaa sekä hyvinvointia? Millaisia mahdollisuuksia eri toimintaympäristöillä kuten organisaatioilla ja eri palveluilla on vahvistaa yksilöiden ja yhteisöjen terveyttä ja vaikuttaa sairaustilastojen syihin sekä niihin liittyviin kustannuksiin?
Yksilökeskeinen lähestyminen johtaa suoritusten ja ongelmien mittaamiseen sekä yksilöllisten ominaisuuksien arvioimiseen. Traumatietoinen lähestymistapa huomioi ihmisen aivojen ja mielen toiminnan osana sosiaalista ja yhteiskunnallista systeemiä. Tärkeää olisi systemaattisesti kehittää ja mahdollistaa aivojen- ja mielenterveyttä vahvistavia turvallisia ja traumatietoisia ympäristöjä. Tämä antaa mahdollisuuden vaikuttaa laajempien ongelmien perimmäisiin syihin sekä vahvistaa aivojen ja mielenterveyden suojaavia tekijöitä (Susipolku, 2023).
Aivot reagoivat voimakkaasti ulkopuolisuuden kokemukseen (Eisenberger, Lieberman & Williams 2003; Eisenberger 2012), koska terveiden aivojen ja mielen kehittymiseen tarvitaan riittävän turvallisia ja kannattelevia ihmissuhteita ja toimintaympäristöjä. Traumatietoinen ympäristö arvostaa ihmisten välisiä turvallisia, luottamuksellisia ja myötätuntoisia suhteita, jotka rakentuvat erityisesti yhteisön tunne-, vuorovaikutus- ja eettisessä ympäristössä. Se lähtee hyvinvoivista ihmisistä, jotka ymmärtävät omien reaktioiden, ajatusten ja asenteiden vaikutuksia ympäristöön ja muihin ihmisiin. Tärkeää on kuulumisen ja hyväksytyksi tulemisen kokemus yhteisössä, mihin aivomme ja hermostomme reagoivat positiivisella voimavaroja vahvistavalla tavalla.
Erityisesti lasten ja nuorten kehittyvät aivot ja mieli tarvitsevat vakaita, arvostavia ja myötätuntoisia aikuissuhteita niissä ympäristöissä, joissa he toimivat. Lapsiin ja nuoriin liittyvät ongelmat liitetään yleisessä keskustelussa usein vanhempiin, vaikka he viettävät suurimman osan valveillaoloajastaan päiväkoti-, koulu ja opiskeluympäristöissä. Tärkeää olisikin nostaa keskusteluun mukaan yhteiskunnan vastuu luoda sellaiset puitteet kasvu- ja opiskeluympäristöille, missä mahdollistuu lasten- ja nuorten kehityksellisten tarpeiden kohtaaminen hyvinvoivien työntekijöiden ja opettajien taholta. Myös opettajien taitoa ja ymmärrystä traumatietoisesta työotteesta on vahvistettava.
Tampereen ammattikorkeakoulu järjestää opetushallituksen rahoittaman opetustoimen henkilöstökoulutuksen toisen asteen opetushenkilöstölle traumatietoisesta vuorovaikutuksesta opetustyössä. Lisätietoja: https://www.tuni.fi/fi/tule-opiskelemaan/traumatietoinen-vuorovaikutus-opetustyossa
Lähteet:
Eisenberger N., Lieberman M. & Williams K. 2003 Does rejection hurt? An FMRI study of social exclusion. Science, 302(5643), 290-292. DOI: 10.1126/science.1089134
Eisenberg N., 2012 The neural bases of social pain: evidence for shared representations with physical pain, Psychosomatic Medicine, 74 (2):126-35
Susipolku, R. 2023. Miksi organisaatiossa pitää puhua aivoterveydestä? TAMK journal. Viitattu 25.8. 2023. https://sites.tuni.fi/tamk-julkaisut/tamkjournal/miksi-organisaatioissa-pitaa-puhua-aivoterveydesta-riikkaelina-susipolku/
Kirjoittaja:
Riikkaelina Susipolku psykologi ja sosionomikoulutuksen lehtori riikkaelina.susipolku@tuni.fi
ORCID: https://orcid.org/0009-0006-9823-4519
Kuva: Pxhere.com
Kommentit