Yhdessä tekemisen ja olemisen iloa varhaiskasvatuksessa

Piirros lapsista leikkimässä ringissä lattialla.

Tampereen ammattikorkeakoulussa käynnissä olevassa OPH:n rahoittamassa Varhaiskasvatuksen vastavuoroinen asiantuntijuus –hankkeessa koulutetaan varhaiskasvatuksen ammattilaisia kohti yhteisöllisempää toimintakulttuuria lapsen etu edellä sekä kiinnittämällä huomiota yhdessä tekemisen ja olemisen iloon.

Varhaiskasvatus on ollut isojen muutosten äärellä viimeiset vuodet. Yksi isoimmista muutoksista on ollut varhaiskasvatuslakiin (2018/540) kirjattu uusi ammattinimike; varhaiskasvatuksen sosionomi. Tämä voimisti tarvetta eri ammattiryhmien vastuiden selkiyttämiselle ja moniammatillisen tiimityön tarkastelulle.

Tampereen ammattikorkeakoulussa käynnissä oleva OPH:n rahoittama Varhaiskasvatuksen vastavuoroinen asiantuntijuus -hanke vastaa osaltaan tähän tarpeeseen. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on varhaiskasvatuksen uudistuvan tiimirakenteen vahvistaminen ja vastavuoroisen asiantuntijuuden rakentuminen lapsen edun mukaisesti. Hankkeessa toteutetaan kaksi varhaiskasvatushenkilöstölle suunnattua koulutuskokonaisuutta, joista toinen oli keväällä 2024 ja toinen on nyt syksyllä 2024. Tässä tekstissä avataan hankkeen myötä syntyneitä oivalluksia siitä, miten vastavuoroiseen asiantuntijuuteen panostaminen vahvistaa yhteisöllisyyttä, ja samalla myötävaikuttaa monin tavoin pedagogiikan laatuun.

Aluksi on syytä pysähtyä vastavuorisuuden käsitteen äärelle. Kuuselan (2020) mukaan vastavuoroisuus on molemminpuolista ymmärrystä ja tukea, jota osoitetaan aktiivisesti. Kokemus vuorovaikutuksen vastavuoroisuudesta vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja lujittaa osapuolten välistä luottamusta, ja tätä vastavuoroisuuden kokemusta voi tietoisesti kasvattaa (mt). Voidaankin sanoa, että vastavuorinen vuorovaikutus on merkityksellinen osa yhteisöllisyyttä.

Vuorovaikutuksen ohella on tärkeää rakentaa yhteistä ymmärrystä työn keskeisistä päämääristä. On olennaista pohtia, miten eri ammattiryhmät voivat yhdessä luoda laadukasta varhaiskasvatusta lapsille. Yksi onnistumisen avaimista on yhteinen ymmärrys laadukkaasta pedagogiikasta, mutta myös jaettu tahtotila toimia yhdessä lasten parhaaksi. Tiimi kun on osiensa summa, niin saman aikaisesti korostuu jokaisen yksittäisen tiimin jäsenen taito ja tahto pysähtyä oman itsensä äärelle. Miten kannan vastuuta tiimin sisäisen vuorovaikutuksen edistämisestä? Tiedänkö mitä minulta työssäni odotetaan, ja toiminko näiden odotusten mukaisesti?

Toinen hyvin ajankohtainen onnistumisen avain löytyy vastuiden selkiyttämisestä. Miten on mahdollista hyödyntää eri ammattiryhmien osaamista tarkoituksenmukaisesti? Eri tavoin kouluttautuneet varhaiskasvatuksen ammattilaiset täydentävät toinen toistensa osaamista, ja kun tämä osaaminen otetaan hyötykäyttöön, ovat tiimit todellakin yhdessä enemmän. Koulutuksen tuottaman osaamisen ohella on tarpeen tiedostaa, että tiimin jäseniltä löytyy myös muulla tavoin hankittua osaamista ja myös erilaisia kiinnostuksen kohteita. On tärkeää käydä avoimesti keskustelua myös siitä, mitkä tehtävät ovat kullekin tiimi jäsenelle mieluisia ja iloa tuottavia.

Vastuiden selkiyttämisen lisäksi on hyvä pohtia, miten kukin tiimin jäsen tukee muita työssään ja löytyykö tiimistä aitoa halua auttaa kollegoita onnistumaan. Milloin sinä voisit tarjota apuasi? Entä missä tilanteissa hyötyisit muiden avusta ja tuesta? Miten voisimme parantaa omaa toimintaamme niin, että se tukisi entistä paremmin lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja oppimista?

Sen sijaan, että työssä pyritään pääsemään mahdollisimman helpolla, tavoitteena tulee olla oppiva ja kehittyvä tiimi ja työyhteisö. Ei siis mennä sieltä, missä riman on matalin, vaan haastetaan itseämme ylläpitämään kriittistä ajattelua ja toimintaa, luovuutta ja empaattisia kohtaamisia. Tämä koituu luonnollisesti lasten parhaaksi, mutta siinä samalla onnistumisten tuottamasta ilosta saa osansa myös ammattilaiset itse sekä vanhemmat. Näin yhteisöllinen toimintakulttuuri vahvistuu pala palalta ja ympärillä näkyy entistä useammin hyvinvoivia ja työhönsä sitoutuneita ammattilaisia, mutta myös onnellisia lapsia ja tyytyväisiä huoltajia.

 

Kirjoittajat:

Eeva-Mari Miettinen, YTM, sosiaalipedagogi, sosiaalityöntekijä, sosiaalialan lehtori
Piia Roos, KT, VO, sosiaalialan lehtori
Petteri Väkiparta, sosionomi YAMK, VO, sosiaalialan lehtori

Kuva on tehty tekoälyllä.

 

Kuusela, S. 2020. https://www.solmukohtia.fi/viela-vastavuoroisuudesta/

Varhaiskasvatuslaki 540/2018. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180540

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *