Ammatillinen opettajankoulutus oli minulle heti alussa mieleistä. Kävimme työyhteisön kanssa usein pedagogista keskustelua, ja opin toisilta opettajilta sekä myös opettajaopiskelijoilta paljon. On hämmästyttävää, miten runsaasti pedagogiikan asioista löytyy keskusteluissa uusia näkökulmia. Yhteisissä pedagogisissa keskusteluissa luodaan yhteistä ymmärrystä sekä entistä parempia opettamisen käytänteitä. Arvokeskustelua on mielestäni hyvä pitää käynnissä säännöllisesti. Näen opettajuuden erittäin tärkeänä. Opettaja on aitiopaikalla tapaamassa aina uudet opiskelijasukupolvet. Opettaja voi ratkaisevasti olla vaikuttamassa tulevaisuuden kulkuun koulutuksen ja opettamisen alalla.
Opetusteknologian kehitys on 2000-luvulla ollut huimaa. Vuosituhannen alussa käytössä olivat vielä piirtoheittimet, kirjepostit, VHS-nauhat, lankapuhelimet, AltaVista- ja Yahoo-hakukoneet ja isot tietokoneet.
Ennen vanhaan aloituspäivinä TAOKin henkilökunta jakoi opettajaopiskelijoille kansiot, joissa oli monisteita ja ruutupaperia. Juhlalliset aloitus- ja päätöstilaisuudet tarjoiluineen ja ohjelmineen kuuluivat käytänteisiin. Silloin oli aikaa ja rahaa tällaisille. Opettajankoulutus lähipäivineen kesti vähintään kaksi vuotta riippumatta mahdollisesta pitkästä työkokemuksesta tai laajoistakaan opiskeluista. Ajatuksena oli, että aina voi oppia lisää.
Opettajat matkustivat etäpaikkakunnille opettamaan. Kerran olin lähdössä moneksi päiväksi Kuopioon. Mukanani oli omien tavaroiden lisäksi kirjoja, monisteita ja piirtoheitinkalvoja. Matkalaukku oli niin raskas, että minulla oli vaikeuksia nostaa sitä junan korkeita portaita ylös. Konduktööri näki tilanteen ja tuli auttamaan. Muistan elävästi hänen kysymyksensä: ”Tuliko kiukaankivet mukaan?”
Koko minun aikani opetusta on kehitetty ja tehty uusia opetussuunnitelmia, parempaa tavoitellen. Tavoitteita on laadittu moneen muotoon ja sitten palattukin taas takaisin vanhaan, joka on uusille opettajille uutta. Mietin, ehdinkö nähdä prosessitavoitteiden paluun.
Tekniikka on edelleen kehittynyt paljon: Moodle, Peppi, pilvitallenteet, Microsoftin mahdollisuudet ja nyt myös tekoäly. Digi-asiat ovat vieneet ajatuksia paljolti didaktiikan suuntaan, mikä vaatisi seurakseen syvällistä pedagogiikkakeskustelua. Onko tekniikka vienyt huomiota pois todella tärkeistä asioista? Opettajan tulisi mielestäni yhä ehtiä olla myös sydämen sivistyksen vaalija.
Minulle työssäni parasta ovat olleet ajatuksekkaat opiskelijat ja työtoverit, rakentavat keskustelut ja yhteisöllisyys. Olen hieman huolissani, kun opiskelijat ja opettajat valittavat kiirettä. Ehditäänkö kiireessä ajassa käydä tarpeellisia arvo- ja pedagogiikkakeskusteluja, onko aikaa sivistykselle ja toisten ihmisten huomioon ottamiselle? Tiedän, että jokaisessa uudessa opiskelijaryhmässä on yhä monia, jotka haluavat olla hyviä opettajia, arvostaa opiskelijoitaan ja luoda sivistynyttä yhteiskuntaa.
Nyt eläkkeelle siirtyessäni toivotan ammatilliselle opettajankoulutukselle hyvää jatkoa tärkeässä kasvatustyössä!
Teksti: Päivi Lehtonen, yliopettaja, TAOK, pedagogiset ratkaisut ja kulttuuri
Kuva: Essi Kannelkoski
Kommentit