Pyysin opiskelijoita nostamaan opintojakson jälkeen kolme keskeistä asiaa. Niistä löytyi neljä kategoriaa: tulevaisuusajattelu, opettajan vastuullisuus kestävän kehityksen edistäjänä, hyvinvointi ja turvallisuutta luovat käytänteet. Muutamia nostoja löytyi verkostoista ja hidastamisen tärkeydestä.
Vaikuta nyt – huomisesta ei tiedä
Tulevaisuusajattelu kiehtoi, haastoi ja askarrutti. Sitran megatrendit, tulevaisuuden työelämätaidot, uudenlaiset ammatit, digitaalisuus tekoälyineen ja osaamismerkkeineen saivat opiskelijat pohtimaan, millaiseen tulevaisuuteen he ovat omia opiskelijoitaan ohjaamassa. Maailma, koulutus, opettajan työ muuttuvat, johonkin suuntaan. Onko opettajan työssä olemassa edelleen jotain sinistä, jotain lainattua, jotain pysyvää – mikä muuttuu, mikä pysyy.
Kestävän kehityksen teemaa nostettiin esiin opettajan vastuullisuutena, käsitteen moninaisuutena ja mahdollisuutena vaikuttaa tulevaisuuteen. Käytännön tasolla tuli esiin opettajan teot ja kielelliset valinnat. Pienillä teoilla, ja usein juuri niillä, voi edistää parempaa tulevaisuutta. Opettajan esimerkillisellä tietämisellä, tekemisellä ja olemisella voi olla perhosefektimaisia vaikutuksia.
Ole hyvä kollega
Opintojakson oppimistehtävä vaikuttava teko oli monelle mieleen jäänyt kokemus: sen avulla opittiin mahdollisuuksia vaikuttaa, oppia vertaisesti ja pohtia ylipäätään yhteisöllisyyden merkitystä osana opintoja. Hyvinvointiteema tuli esiin niin opettajuudessa, mutta myös opiskelijan ja työyhteisön hyvinvoinnin merkityksenä.
Oma vastuu itsensä johtamisesta, työyhteisötaidot ja kollegiaalisuus nostettiin esiin samoin kuin myös se, riittääkö opettajan aika kaikkeen. Hyvinvointia ja turvallisuutta linkitettiin toisiinsa: turvalliseksi koetussa ympäristössä on hyvä olla.
Ketterä verkostoissa pötköttelijä
Tulevaisuudessa on edelleen tarvetta turvallisille oppimisympäristöille, kohtaamisille, aidolle läsnäololle, osallisuuden kokemukselle, tunnetaidoille. Eniten siteerattu lause opetusaineistoista olikin: ”kuuntele niin, että toisen tekee mieli puhua”.
Opettajaopiskelijat tunnistivat jatkuvan oppimisen tarpeita sekä verkostojen ja työelämäkontaktien merkityksen opettajan substanssiosaamisen ylläpitäjinä. Opettajan tehtävänä nähtiin toivon kannattelu, rohkeus toimia ja huomata hyvä työkavereissa ja opiskelijoissa. Asenne ratkaisee. Uudissanana opetukselliseen kontekstiin nostettiin pötköttely: paikka hidastaa ja pysähtyä.
Tulevaisuuden oppiminen ja koulutus
Palataanpa opintojakson tavoitteisiin: ne liittyivät omaan alaan ja koulutukseen vaikuttaviin globaaleihin trendeihin, kestävän kehityksen periaatteiden soveltamiseen, oman ja työyhteisön hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämiseen, toimintatapojen muovautuvuuteen ja aktiiviseen toimijuuteen osana työyhteisön johtamis- ja toimintakulttuuria. Opiskelijat korostivat tulevaisuusajattelua, opettajaa kestävän kehityksen edistäjänä, hyvinvointia, turvallisuutta, verkostoja ja hidastamisen tärkeyttä. Nyt voit arvioida, miten tämä toteutus sinun mielestäsi meni: miten opiskelijat syötteisiimme tarttuivat?
Kirjoittaja: Annukka Tapani, yliopettaja, Pedagogiset ratkaisut ja kulttuuri
Kuva: Pixabay
Kommentit