Suomessakin on nostettu esiin ystäväyhteiskuntaa (Saari, 2019): ystäviin nojataan sukulaisia enemmän, kun tarvitaan vaikkapa lainaa tai henkistä tukea. Teknologiavälitteisyydelläkin on puolensa: eri välineillä voidaan olla jatkuvissa yhteyksissä, mutta miten arvotamme lähikohtaamisen verrattuna puhelimen selailuun – pysähtymisen ja pohdinnan paikka, meille jokaiselle, ennen kuin kaivamme puhelimen taas esiin.
Mutta että työ yhteisöllisyyden ja merkityksellisyyden lähteenä. Lottovoitto ja FIREttäminen siintää monen haaveissa, ainakin puheiden tasolla, mutta kysyttäessä suomalaisilta, missä tilanteissa tunnet itsesi arvokkaaksi ja elämäsi merkityksellisesti, vastauksena saatiin työ ja työyhteisöt, vapaaehtoistyö, arkielämän kontaktit ja yksilön oma toiminta osana laajempaa kokonaisuutta.
Mitä tulos kertoo: suomalaiset ovat..
Niin, mitä suomalaiset ovat? Perinteitä arvostavia, työstä voimaantuvia, toisiaan auttavia. Näin voi sanoa, vaikkakin Ylen tutkimuksen mukaan puhelinta klikkaillaan auki 133 kertaa päivässä. Suomalainen arvostaa kuulumista, ”porukassa olemista” ja sen kautta saatavaa sosiaalista pääomaa. Kanssaihmiset ja -eläjät, mukaan lukien työkaverit, ovat meille tärkeitä. Vaikka niistä ei ”tehrä niin numeroo”, paitsi ehkä kerran vuodessa lähettämällä työkaverille ”kehukortti”.
Yllättävää vai ei? Yllätys oli se, että suomalaiset ovat kuitenkin näin perinteisiä ja uudenlaiset yhteisöllisyyden muodot eivät korostuneet tässä aineistossa. Yllättävää oli myös se, että työllä ja työyhteisöillä on näinkin suuri merkitys oman arvokkuuden kokemuksissa. Ei siis ole yhdentekevää, kuinka työkaverin kohtaamme ja kuinka hänelle olemme, paikalla vai läsnä.
Merkityksiä opetustyön kannalta
Opetus ja opiskelu tapahtuu ajasta ja paikasta riippumatta, yhä enemmän erilaisia digilaitteita hyödyntäen. Voimme opiskella ja opettaa melkeinpä missä vaan ja ”saako tästä tallenteen” on yhä yleisempi kysymys. Oppimista (toivottavasti) tapahtuu kullekin yksilöllisesti sopivina hetkinä. Opettajina mietimme usein, miten voimme palvella opiskelijoitamme yhä paremmin, miten saamme heidät kiinnittymään opintoihinsa ja oppilaitokseen. Uudenlaiset sosiaaliset suhteet eivät kyselyaineistossa nostaneet päätään, vaan niiden sijaan koettiin tärkeäksi, että saa palautetta toisilta, voi auttaa ja saada apua. Olla osa merkityksellistä yhteisöä, toimia ja myös oppia yhdessä.
Opetuksen ajasta ja paikasta riippumattomuus tukee ehkä osaltaan kulkua siihen suuntaan, että uudenlaisia sosiaalisia suhteita syntyy, mutta opettajina emme välttämättä tiedä, missä ja miten. Kuuluuko meidän tietää? Ehkä riittää, että tarjoamme opetusta ja edistämme osaamisen kehittymistä. Ihan ohuesti ja ohimennen voimme kuitenkin suoda ajatuksen sille, millaisia osaajia haluamme kasvattaa ja kehittää. Digitaidoiltaan yksilöllisiä polkuja eteneviä huippuja vai sosiaalisesti taitavia ja merkitystä kokevia kokonaisia ihmisiä. Toivottavasti kaikkia näitä.
Blogiteksti perustuu julkaisuun: Tapani, A., & Sinkkonen, M. (2022). The role of new social ties in creating meaningful life. International Journal on Social and Education Sciences (IJonSES), 4(4), 486-504. https://doi.org/10.46328/ijonses.405
Lähde: Saari, J. (2010). Yksinäisten yhteiskunta. WSOY.
Kirjoittajat: Yliopettaja Annukka Tapani ja yliopettaja Merja Sinkkonen, TAMK
Kuva: Pixabay
Kommentit