Arvioinnilla ja palautteella on väliä

Opettajan kevät: lukuvuosi ja viimeiset opintojaksot ovat päättymässä. Opiskelijat ovat väsyneitä, stressaantuneita ja jännittävät arvosanojaan. Me opettajat yritämme tehdä monta asiaa yhtäaikaa, kahlaamme opiskelijoiden palauttamia kokeita ja tehtäviä ja teemme liukuhihnalta arviointipäätöksiä – kiireessä ja väsyneinä. Oliko arviointi luotettavaa? Oliko siitä opiskelijalle hyötyä? Antoiko se sellaista tietoa, joka auttaa opiskelijaa kehittymään ja suuntaamaan toimintaansa tulevaisuuteen?

Pelkkä kurssiarvosana on kovin vähäinen palaute kokonaisesta opintojaksosta, mutta laajastakin sanallisesta palautteesta saattaa jäädä opiskelijan korviin soimaan vaikkapa vain yksi lause.

Kun lukukausi ja opintojakso alkaa, arviointi tuntuu etäiseltä: jokaiseen opintojaksoon liittyy paljon asiaa ja yksityiskohtia, ja arvioinnin perusteet ovat vain yksi asia muiden joukossa. Tehtävistä saatu palaute, arviointi ja arvosanat ovat kuitenkin se, joka ohjaa opiskelijan toimintaa ja motivoi häntä työskentelemään opintojen aikana. Mitä arvioidaan, sitä pidetään arvokkaana ja tärkeänä.

Kun opiskelijat ovat taustoiltaan erilaisia, on erityisen tärkeää kertoa siitä, mitä on tarkoitus oppia ja miten sitä arvioidaan. Yksi tulee suoraan suomalaisesta lukiosta, toinen on kiertänyt pitkän tien työelämässä, kolmas lentänyt toiselta puolelta maailmaa aivan erilaisesta koulutusjärjestelmästä. Eri koulukulttuureista tulevien opiskelijoiden odotukset, toiveet ja myös pelot opettajaa kohtaan voivat olla hyvin erilaisia kuin suomalaisen nykylukion käyneellä tai sillä opiskelijalla, joka on ollut koulun penkillä viimeksi 90-luvulla ja on nyt toiveikkaana mutta samalla arkana aloittelemassa korkeakouluopintoja. Silti heitä kaikkia tulee arvioida samoin perustein mutta niin, että se hyödyttää heistä jokaista.

Hyvä opetus on oikeantasoista, merkityksellistä ja muistettavaa – jokaiselle opiskelijalle.  Näitä samoja periaatteita olisi hyvä soveltaa myös arvioinnissa. Voi kannustaa opiskelijaa arvioimaan, miten hän on edennyt taidoissaan ja osaamisessaan opintojakson aikana. Jos osaamistavoitteet ovat selvillä, useimmat opiskelijat pystyvät melko tarkasti arvioimaan omaa osaamistaan myös numeerisesti.  Kun ryhmässä opiskelijoita on paljon, tämä helpottaa opettajan arviointitehtävää. Voi pyytää häntä kertomaan, mikä merkitys hänen oppimillaan asioilla on tulevaisuuden työtehtävissä. On hyvä arvioida yhdessä, mitkä ovat olleet oppimisen kannalta kaikkein merkityksellisimmät oppimistilanteet.

Kun suunnittelet seuraavaa opintojaksoa, on hyvä palata siihen, mitä edellisen kurssin opiskelijoille on jäänyt käteen. Ovatko he saaneet kunnolla kiinni siitä, mikä on sinun mielestäsi ollut kaikkein tärkeintä? Arviointi ei ole pelkkä välttämätön paha, se on yksi parhaista tilaisuuksista kehittää omaa toimintaansa opettajana.

Lähteet:

Alderson, J. C. & D. Wall 1993. Does washback exist? Applied Linguistics 14, 115–129.

Cheng, L. 2014. Consequences, impact and washback. Teoksessa Anthony Kunnan (toim.) The Companion to Language Assessment. New York: John Wiley & Sons, Inc., 2479–2494.

Kirjoittaja: Minna Martikainen, tuntiopettaja, Pedagogiset ratkaisut ja kulttuuri -yksikkö, TAMK ORCID: 0000-0001-5796-5514
Kuva: Pixabay

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi