Paluu TAMKiin perusasioiden äärelle ilahduttaa

Tiina Runne
Tiina Runne elämänikäisen harrastuksensa parissa. Hänen tavoitteenaan on ratsastaa vielä 90-vuotiaana.

Olen palannut 17 vuoden tauon jälkeen Tampereen ammattikorkeakouluun paluumuuttajana. Lähtöni aikaan nimi oli juuri vaihtunut Tampereen terveydenhuolto-oppilaitoksesta PIRAMKiksi ja elettiin ammattikorkeakoulu-uudistuksen alkutaipaleita. Koulutin perioperatiivisia sairaanhoitajia innostuneena. Olin ammatillisesti siirtymässä aloittelijasta asiantuntijaksi. Ajattelin, että on aika mennä katsomaan työelämää toisestakin näkökulmasta ja siirryin yksityisen terveydenhuollon pariin. Olihan opettavaista. Tutuksi tulivat muun muassa asiakasnäkökulma, myynti, kilpailu, laatutyö, talouden seuranta sekä tasapainoilu arvojen ja eettisten näkökulmien kanssa.

Pörssiyhtiössä työskentelyn kovat lait ajoivat minut uudenlaiseen tilanteeseen. Olin varttunut työnhakija. Onneksi pohjalla oli sairaanhoitajan koulutus. Päivitin lääkelaskutaidot (Love-tentit), ja olin valmis leikkaussalissa työskentelyyn. Oli upeaa huomata, että sairaanhoitajan koulutukseni, jolla muutoin pärjää maalla, merellä ja ilmassa, oli vielä käyttökelpoinen työmarkkinoilla.

Sitten TAMKista avautui työpaikka ja sain ilokseni pestin, vaikka vanha olenkin. Alkoi uusi urapolku terveys-osaamisyksikössä erikoissuunnittelijana koulutuksen maailmassa, osana Tampereen korkeakouluyhteisöä. Koin ylpeyttä, mutta samalla ihmetystä millaiseen TAMKiin olin palannut. Apua, kaikki on muuttunut!

Puolentoista vuoden työrupeaman kohdalla on hyvä tarkastella mitä olen nähnyt ja kokenut. Kokeneena työntekijänä on varaa olla itsekriittinen ja jossain määrin työympäristökriittinen. Peppi, Proti, Teams, wiki, flippaus, Mepko ja mitä näitä nyt onkaan, ovat tullet tutuksi.  Digitaaliset alustat ja sähköiset työvälineet ovat tulleet avuksi työn ja ajan säästämiseksi? Osaanko käyttää niitä, onko minulla oikeuksia järjestelmiin, keneltä pyydän apua, toimivatko laitteet, ovat kaikki voitettavissa olevia haasteita. Usein ne kuitenkin raivostuttavat, kun asioita tulisi saada eteenpäin. Mutta, kun työvälineet ja osaaminen ovat kunnossa, on mahtavaa tehdä arkityötä.

Myytävät palvelut, kansainvälisyys, hankkeet, rahoitus, julkaisut, laatu, sidosryhmätyö, muutos, moniammatillisuus, yliopistoyhteistyö, joitakin tehtäviä mainitakseni, ovat osa arkipäivän puurtamista. Riittämättömyyden tunne, ajan hallinnan puute ja pirstaleinen tehtäviin paneutuminen saa vaan joskus tuntemaan väsyneeksi ja turhautuneeksi. Kuitenkin on todettava, että työtoverit ovat ilmeisiä fakiireja, koska valmista syntyy ja uusia avauksia tehdään jatkuvasti. Mahtavalta kuulostaa, kun kenialaisten sairaanhoitajien ryhmä saa oppia TAMKin luotsaamina. Genomiosaamisen koulutus on valtakunnallisesti ja kansainvälisestikin uraauurtavaa työtä YAMK-opettajien ollessa tahtipuikoissa.

Digitaalisten työvälineiden käyttämisen osaaminen terveydenhuollossa, kyntää omaa tuloksekasta sarkaansa. Näiden muutaman terveys-osaamisyksikön esimerkin avulla voin sanoa, että varmasti ollaan ajassa mukana ja TAMKin strategisten tavoitteiden suunnassa. Oman varjonsa kaikille hienolle ponnistelulle antaa se tosiasia, että toiminnalle tulee löytää rahoitusta. Asia on suhteellisen tuore työntekijöille ja aiheuttaa huolta ja epätietoisuutta, kuinka ponnistella tämän asian eteen. Hankerahoitusten saaminen edellyttää valtavasti työtä ja osaamista. Vaikka se tuo resurssia onnistuessaan, vie hankerahoitusten metsästäminen myös työpanosta.

Opettajien koulutustaso on huima, ja TAMKissa ei voi jäädä kouluttautumatta lisää. Hämmästykseni oli suuri, kun tajusin, miten voin työntekijänä osallistua jatkuvasti TAMKin henkilöstölle suunnattuihin koulutuksiin. Toivottavasti osaamme olla kiitollisia näistä päättymättömistä itsensä kehittämisen mahdollisuuksista. Näin ei ole aina ollut. Nautin olla hyvien johtajien johdettavana ja itseäni taitavampien työkavereitten ympäröimänä. Uutena työntekijänä tämä luo turvallisen ympäristön, jossa voi epäonnistuakin.

Moni asia on muuttunut TAMKissa. Monenlaiset vaatimukset ovat lisääntyneet sekä asiat monimutkaistuneet. Olen iloinen siitä havainnosta, että perusasia ei ole muuttunut. TAMK on opiskelijoita varten, ja koulutamme yhteiskunnan tarpeisiin osaajia erilaisiin ammatteihin ja asiantuntijatehtäviin. Opetussuunnitelmatyötä tehdään huolella työelämän sanaa kuunnellen ja opettajien työ keskittyy opiskelijoitten oppimisen edistämiseen.

Tänä keväänä sain olla mukana sairaanhoitajaopiskelijoiden osaamisen laadun arvioinnin pioneeriponnistuksessa. Vihdoinkin sairaanhoitajakoulutukseen on saatu käyttöön sairaanhoitajan ydinosaamisen (180 op) valtakunnallinen koe. Hanke syntyi myös työelämässä tunnistetusta tarpeesta, yhtenäistää sairaanhoitajakoulutuksesta valmistuvien ammatillisen osaamisen sisältöjä ja varmistaa koulutuksen tasalaatuisuus valtakunnallisesti. TAMKin sairaanhoitajakoulutuksen opiskelijat, jotka ovat aloittaneet opintonsa 2018, osallistuivat tähän kokeeseen ensimmäisinä valtakunnassa. Tulokset ovat teoriakokeen osalta mairittelevia, lääkelaskennan osalta menestys oli hiukan huonompi. On ilo huomata, että opetustyö tuottaa TAMKissa sairaanhoitajien ydinosaamisen mukaisia osaajia.

Kirjoittaja: Tiina Runne, erikoissuunnittelija, terveys, TAMK

Kommentit

Raikas kirjoitus,Tiina, meidän arjesta. Kiitos!

Susanna Seitsamo

28.1.2021 19:16

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *