Olemme tehneet melkoisen digiloikan etäaikana. Webinaareihin osallistuvat suuret joukot ja tallenne on mahdollista katsoa itselleen sopivana hetkenä. Digitaalisen toimintaympäristön pohja on koodattu osin jo edellisessä projektissa valmiiksi, joten pääsemme helposti tekemään nopeasti ja edullisesti ympäristön, jossa asiat hoituvat tehokkaasti ja varmasti. Hallinnan tunnetta säädellään tehtävälistoilla ja digitaalisilla kalenterilla itseohjautuvasti. Kätevää, tehokasta ja kovin suomalaista.
Ennen vanhaan eli vielä viime syksynä oli luentosali, hälinää, kiirettä, lounas- ja kahvitaukoja. Oli myös kuulijoita, jotka keskeyttivät tai eivät keskittyneet. Tutustumiseen, jään rikkomiseen, vitsailuun tai muuhun epämuodolliseen tuhrautui arjessa aikaa. Kun aloitin opettajan urani 1990-luvun lopulla oli opettajanhuoneessamme yksi puhelin ja yhteinen tietokone. En silloin arvannut, että opiskelijat siirtyvät luokista tietokoneeseen ja älypuhelimeen. Muutosvauhti on viime vuosikymmeninä kiihtynyt ja tänä vuonna olemme hypänneet tuntemattomaan liitoon.
Nyt etätyöapatia on iskenyt, vaikka aiheuttajia ei ole ollut näköpiirissä. Onko aamuinen kiiruhtaminen räntäsateessa kustannuspaikalle ja toimistossa hiipivä höpökuukkeli kuitenkin se tärkeä pala, jonka myötä löydämme merkityksen toiminnallemme? Onko luottamuksellinen suhde rakennettu yhteistuumin vaikuttaen vuoroin toisiimme? Mielen, tunteiden ja merkityksien syrjäyttämisen hinta syö helposti digitalisaatiosta saadun hyödyn, jos emme pohdi yhdessä olennaisen merkitystä. Sosiaalisen identiteetin muutosta ei välttämättä huomaa helposti, mutta sen vaikutukset ovat yleensä huomattavasti merkittävämmät kuin osaamme edes kuvitella. Liian usein jonkin hyvän huomaa vasta sen puuttuessa.
Ehkä löydän merkitystä ja apatiani lähtee virtuaalikahvilla tai virtuaalilounaalla, mutta merkitystä etsiessäni odotan kuitenkin, että pääsen ihan oikealle kahville, konserttiin ja oikeaan livetyöpalaveriin. Uusi tekniikka mahdollistaa sellaisia asioita, joista vielä aikanaan saatoimme vain unelmoida. Onhan tämä turvallista ja käytännöllistä, mutta pidempään jatkuessa ei kovin merkityksellistä ja terveellistä.
Tänäänkin etäpäivä sujui tehokkaasti, mutta unohdin taas mennä lounaalle, kun ei kukaan kutsunut minua mukaansa. Eineskeitto oli kuitenkin webinaarin aikana helppo lusikoida, kun ei ollut kamera päällä.
Teksti: Vesa Joutsen, sosiaalialan lehtori ja Legit-tutkimusryhmän jäsen, TAMK
Kuva: Dimitra Panopoulou-Huovila
Kommentit