Todellisuudessa matka oli alkanut jo viikkoja aiemmin, kun tutkimusmatkailijan virtuaalista matkalaukkua alettiin pakata: Mitä kaikkea tulisi ottaa mukaan, jotta keskeiset nähtävyydet tulisi bongattua? Miten laukku olisi hyvä järjestää, jotta kaikki tarpeellinen olisi saatavilla juuri oikealla hetkellä? Ja ehkä tärkeimpänä – miten taltioida kaikki arvokas, jotta muistot ja kokemukset ovat myöhemmin jaettavissa kenelle tahansa kiinnostuneelle?
Hiljainen tieto ei siirry itsestään. Se ei ole kuin PDF-tiedosto, jonka voi yhdellä sormenpainalluksella lähettää lukemattomille vastaanottajille. Hiljainen tieto on taito kalastaa – ilman oikeita välineitä ja merenkäynnin taituruutta jäämme kaikki rannalle ruikuttamaan. Mutta oikein varustettuna olemme oppipoikia mestarin jalanjäljissä.
Tehtävämme työpajassa oli löytää keinot, joilla hionnan hienovaraiset salaisuudet, työkalujen tuntemus ja käsityöläismäinen tarkkuus saataisiin siirrettyä sukupolvelta toiselle. Ja tämä kaikki digiaikakaudella!
Ensimmäinen rasti – VR-simulaattori ja hionnan ensiaskeleet
Aloitimme matkan kohti sukupuuttoon kuolemisen uhan alla olevaa taituruutta, jonka pelastamiseksi valjastimme modernin teknologian. Tarjosimme matkalaisille mahdollisuuden kokea hionnan ihmeellinen maailma digitaalisessa ympäristössä. Apuna meillä oli protovaiheessa oleva VR-hiontasimulaattori, jonka avulla halusimme haastaa kokeneempia matkalaisia.
Uskaltauduimme tätä koettamaan ajatuksella, että ehkä näin onnistuisimme kuulemaan kunkin omakohtaisen tarinan – näkemyksen siitä, mikä hionnassa on tärkeää ja säilyttämisen arvoista.
Ensimmäisen harjoituksen tulos oli karkeasti ilmaistuna: hionnan mallintaminen on kuin amatöörin yritys syödä keittoa haarukalla – potentiaalia löytyy, mutta samoin myös parannettavaa!
Simulaattori jakoikin selvästi mielipiteitä. Toiset ihastuivat sen mahdollisuuksiin, toiset kaipasivat enemmän realismia. Voisiko se todella opettaa hionnan syvimmät salat? Ei ehkä yksinään, mutta turvallinen ja kustannustehokas tapa harjoitella se kyllä on.
Simulaattorin kehitystarpeiksi tunnistettiin:
- Aidompi käyttöliittymä – virtuaalikoneen nappulat ja säätimet eivät vielä vastaa todellisuutta
- Äänimaailma – hionnan ääni kertoo enemmän kuin lukematon määrä Excel-taulukkoja täynnä dataa, ja on siksi kokeneelle hiojalle kriittisen tärkeä väline työnteossa
- Automaattinen palautejärjestelmä – käyttäjän olisi hyvä nähdä reaaliaikaisesti virheensä sekä onnistumisensa, samalla tavalla kuin reaalimaailmassakin
Yksi asia oli kuitenkin selvä: VR-simulaattori voi olla tärkeä väline hionnan opetuksessa, mutta se ei korvaa todellista tekemistä. Se on kuin lentosimulaattori – hyvä valmistautumiseen, mutta oikeaan lentämiseen tarvitaan muutakin.
Toinen rasti – Hiljaisen tiedon mysteerit
Seuraavaksi oli aika sukeltaa syvälle hiljaisen tiedon siirtämisen haasteisiin – pää edellä, mutta turvallisuusohjeita unohtamatta. Tämä osuus muistutti enemmän arkeologin työtä kuin teknistä työpajaa: yritimme kaivaa esiin vuosien varrella kertynyttä asiantuntemusta ja muuttaa sen näkyväksi tiedoksi. Ongelma oli, että lapion kokoa täytyi välillä vaihdella aina Fiskarsin pistolapiosta jälkiruokalusikkaan.
Onneksi saimme apua kaukaa Japanin mantereelta – ei, meillä ei ollut käytössämme oppaana elävää samuraita, mutta tästä seuraavaksi paras vaihtoehto kylläkin, sillä onneksi älysimme hyödyntää Nonakan & Takeuchin kehittämää SECI-viitekehystä, jonka avulla osasimme tulkita matkalaisten eri muotoisia urahduksia. Tämän ”tiedon siirron ja kehittämisen viitekehyksen” ansiosta saimme lopulta jonkinlaisen tulkinnan annettua jokaiselle matkalaisten palautteelle – vaikka välillä tuntuikin, että hiljaisen tiedon kaivaminen on kuin yrittäisi puristaa mehua graniitista.
Sukeltelun lomassa saimme margaritojen äärellä heräteltyä keskustelua itse asiasta – miksi osaaminen ei aina siirry eteenpäin? Syitä löytyi:
- ”Tätä ei voi opettaa, se pitää kokea” -mentaliteetti
- Siiloutuminen – tieto jää vain yhden..muutaman henkilön harteille, eikä leviä organisaatioon laajemmin, kaikkien hyödynnettäväksi
- Ei aina aikaa tai sopivia työkaluja, tahi selkeitä käytäntöjä tiedon jakamiseen eri muodoissaan
Keskustelun yhä jatkuessa, vähitellen tuli kuitenkin myös selväksi että ennakkovalmistautuminen oli kannattanut – keskustelun kiehkuraisena edelleen kehittyessä ongelmiin alkoi ilmetä myös mahdollisia ratkaisuja:
- Mentorointi ja työnkierto – uudet työntekijät hyötyvät kokeneempien työntekijöiden ohjauksesta merkittävästi
- Dokumentointi, kuvat ja kaaviot – tietoa ei saa jättää pelkästään sanojen varaan, vaan asiaa pitää myös tukea eri visualisointikeinoin
- Avoimuus ja yhteistyö – on tärkeää sisäistää, että tieto ei ole kenenkään yksityisomaisuutta, vaan yhteinen voimavara, resurssi – jota organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi kaikki tasapuolisesti hyödyntävät
Onneksi emme olleet jättäneet mitään sattuman varaan – matkaa jatkettiin suunnitellusti vielä kolmannellekin rastille, jossa olimme törmäyttäneet varsinaisen hiontaprosessin sekä kysymyksen siitä, mitä kaikkea sisältöä tuotettavassa koulutusmateriaalissa lopulta tarvittaisiin – ammattilaisten, kokeneiden asiantuntijoiden mielestä.
Kolmas rasti – Hiontaprosessi ja koulutusmateriaalien sisältö
Viimeisessä rastissa patistimme matkalaisia säätämään kakkulat oikeaan tarkkuustasoon ja lävitse käymään hiontaprosessia alusta loppuun, uudelleen ja uudelleen, vaihe vaiheelta, perinpohjaisesti. Tämä prosessin läpikäynti oli eksklusiivisen matkamme suoraviivaisin osuus, mutta juuri siinä piili sen hienous – matkalaisilta nimittäin toistuvasti tivattiin, mitä kaikkea hionnan osaamisen siirtämiseen liittyen tulisi opetusmateriaaleihin heidän mielestään sisällyttää. Koosteena voidaan ääneen puserrettujen ajatusten perusteella todeta mm. että:
- Työturvallisuus aina ensin – hiontaprosessin opetus ei voi perustua pelkästään tekniikan hallintaan, vaan turvallisuus on kaiken perusta, ja että työturvallisuusasiat tulevat perusteellisesti käsitellyiksi – ennen kuin varsinainen käytännön työ edes alkaa.
- Laatu ei ole mielipidekysymys – hionnan laatuvaatimukset, mittaustekniikat ja toleranssit tulee tehdä opiskelijoille selväksi heti alusta lähtien. Vain ymmärryksen kautta oppijat voivat ymmärtää, milloin hiontajälki on hyväksyttävää – ja milloin se ei täytä standardeja.
- Käytännön harjoittelu ratkaisee – teoria tarjoaa hyvät raamit, mutta lopullinen taito syntyy vain ja ainoastaan, käytännön harjoittelun kautta.
Matkan päätös – yhteenvetoa
Matkaohjelmassa ei ollut jäljellä enää muita kohteita tahi nähtävää, ja toteutettujen eri kohteiden osalta matkalaistemme palaute olikin selvä: koulutusmateriaalien on oltava käytännönläheisiä, vaiheittain eteneviä ja visuaalisia. Moodleen tai vastaavaan tulee tuottaa perinteisempää opetusmateriaalia, joka tukee virtuaalipohjaisia simulaatioita.
Tulkitsimme, kaikkea matkalla kerättyä viisautta hyödyntäen, että osaamisen siirtäminen ei ole vain tekstien kirjoittamista – se on kuin hyvän hiontajäljen tekeminen: kerros kerrokselta tarkasti rakennettua, ja että mutkia ei voi vedellä suoriksi ”tuosta noin vain..!”.
Lopulta, kun viimeisetkin ajatukset oli hiottu kirkkaiksi ja muistivihkojen sivut täyttyneet, oli päivän oppi ilmeinen: vaikka teknologia kehittyy, mestarin viisaus ei siirry pelkästään nappia painamalla. Tiedon jakaminen on kuin vanhan ajan sepän paja – niin kokemukset, virheet kuin onnistumisetkin on valettava aina vain uudelleen – kunnes lopulta, oppipojasta kasvaa, mestari.
Mitä seuraavaksi?
Ensimmäinen ”tour-deluxe” – työpaja tarjosi arvokasta tietoa siitä, miten hionnan koulutusta voidaan kehittää. Tärkeimmät opit olivat:
- VR-simulaattori on hyvä olla olemassa – proto toimii, mutta kaipaa kehitystä (sitä myös tullaan kevään mittaan hartivoimin edistämään).
- Hiljaisen tiedon siirtämiseen tarvitaan konkreettisia toimia ja rakenteita, ei pelkästään hyviä aikomuksia (melko hyvä, analyyttinen käsitys kokonaisuudesta on jo olemassa ja jäsentyy prosessoinnin myötä edelleen – tätä kehitystulosta tullaan hyödyntämään jatkossa toistuvasti, monessa eri yhteydessä, lukuisin eri tavoin)
- Hiontaprosessi on monivaiheinen ja monikerroksinen osaamiskokonaisuus, ja sen opettaminen vaatii kärsivällisyyttä, pedagogista osaamista sekä huolellisuutta monissa, pieneltäkin tuntuvissa seikoissa. Ilmiöt hionnan taustalla on kyettävä ottamaan ”haltuun” monella eri tavalla ja tasolla, jos hiljaista tietoa hionnan taustalla halutaan uusille osaajille siirtää.
Seuraavaksi tuloksia hyödynnetään koulutuspaketin Moodle-materiaalin kehityksessä sekä myös simulaattorin jatkokehityksessä. Konepaja-akatemia 2.0 -hanke jatkuu vuoden 2026 puolelle saakka. Osana hanketta pidetään vielä mm. uusi, tilannepäivitetty työpaja, laaditaan julkaisuja, pidetään seminaari sidosryhmille, kehitetään lisää simulaattoria, hankkeen koulutusmallia sekä tukena hyödynnettävää oppimisanalytiikkaa.
Kiitoksia matkaraportin seuraamisesta!
Seuraa hankkeen etenemistä: https://projects.tuni.fi/konepajaakatemia/
Yhteyshenkilö, projektipäällikkö: mika.nikander@tuni.fi
Teksti: Matti Kivimäki, lehtori, asiantuntija
Kuva: AdobeStock
Kommentit