- Huumori on tärkeä asia opettajan työssä. Asioita ei pidä kiireenkään keskellä ottaa liian vakavasti. Virheitä tulee ja niistä selvitään, pohtii Maija Timonen, joka aloitti elokuussa TAOKin lehtorina.
Ajatteletko ammatillisen opettajan työkentän luokkahuoneessa tai työsalissa tapahtuvana opetuksena? Mietitkö, että harjoittelupaikka löytyy automaattisesti oppilaitoksesta?
TAOKin Porin toteutusryhmäläiset päättivät pitää "luokkakokouksen" vuoden 2018 valmistumisen jälkeen. Mitä heille nyt kuuluu ja millaisin ajatuksin he muistelevat opiskeluaikojaan?
Eu 4 Inclusive Teaching -hankkeessa TAMKin vastuulla oli suunnitella ja kouluttaa 320 albanialaista opettajaa kollegoidensa kouluttajiksi. Koulutuksen pääteemoina olivat aktiivinen ja inklusiivinen oppiminen. Koulutus toteutettiin pääosin lähiopetuksena.
"Yksi tärkeimmistä mieleeni painuneista asioista oli, että kaiken oppimisen perustana hyvinvoivassa ja osallisuutta tukevassa oppijayhteisössä on hyvinvoiva mieli ja sellainen toimintaympäristö, joka mahdollistaa sen toteutumisen."
Olen aina halunnut vaikuttaa ja muuttaa maailmaa paremmaksi. Näen ammatillisen opettajankoulutuksen tärkeänä vaikutusmahdollisuutena kohderyhmälle, jonka kautta vaikutukset puolestaan kertaantuvat eteenpäin. Ammatillisessa opettajankoulutuksessa ollaan etulinjassa, Sanna Brauer pohtii.
Miltä kuulostaisi rakentaa uuden opintojakson runko yhdessä kollegan kanssa ohjatusti osana täydennyskoulutusta samalla uutta oppien? Tredun matkailu- ja liiketoiminnan opettaja Jonna Kuittinen tietää nyt, että se on mahdollista ja kannustaa muitakin samaan. Täydennyskoulutusten eduiksi hän listaa muun muassa seuraavat asiat: hyödyllinen, lyhyt koulutus, ei raskas, työn ohessa tehtävä, ilmainen.
Ensimmäinen mielikuva opettajaopintoihin liittyvästä harjoittelusta saattaa olla luokkahuoneopetuksesta. Ammatillisia opettajaopiskelijoita pohdituttaa mahdollisuus nähdä omassa harjoittelussaan opettajuuden erilaisia puolia. Siihen on hyvä mahdollisuus opettajankoulutuksessa ja se kannattaa hyödyntää. Tänä päivänä opettajan työ on paljon muutakin kuin luokkahuoneessa ryhmän kanssa työskentelyä.
Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Opettajaksi Suomeen (OSU) -hankkeessa on ollut tavoitteena maahanmuuttajataustaisten opettajien virallisen pätevyyden täydentäminen Suomen koulujärjestelmään soveltuvaksi. Samalla hankkeen tavoitteena on ollut tukea maahanmuuttajataustaisten opettajien työllistymistä Suomeen. Hankkeen toteutus tapahtuu 13.4.2021-31.12.2023 yhteistyössä ammatillisten opettajakorkeakoulujen kanssa.
Itä-Suomen opettajaopiskelijaryhmä suorittaa pääosin opintonsa verkossa, mutta yhteiset tuutoropettajan ja ryhmän lähitapaamiset sijoittuvat Lappeenrantaan.
Oppimiskylä on Tampereen Hiedanrantaan muodostettu yhteisöllinen oppimisympäristö, joka koostuu Tredun, yhdistysten, yritysten ja työllisyyspalveluiden yhteisöstä. Oppimiskylän tavoitteena on palvella haastavassa koulutus- tai työllistymistilanteessa olevia työnhakijoita sekä alueen yritysten työvoimatarpeita.
Keskustelu Kirsi Purhosen kanssa alkaa jatkuvasta oppimisesta. Kyse ei ole pelkästä sattumasta, sillä avoimen uteliaaksi tunnustautuva Kirsi kuvailee olevansa itsekin mitä suurimmassa määrin elinikäinen oppija ja viihtyvänsä epämukavuusalueella.
Ammatillisten opettajankoulutusten hakuvaiheessa moni miettii sitä, mistä kaikesta hakupisteitä oikein saa. Entä voisiko jotain tehdä jo etukäteen vankistaakseen omaa asemaansa hakuvaiheessa.
Tunnustus alkuun, minulla on käynyt onni työtehtävien osalta. Kolme teemaa on kulkenut pitkään mukanani arjessa ja ajatuksissa: digitaalinen hyvinvointi, digitalisaatio ja johtaminen sekä näitä sitovasti osaamisen kehittäminen. Näiden samojen teemojen varaan rakentuu suurelta osin myös arkeni TAMKissa, jota on tätä kirjoittaessa takana seitsemän kuukautta.
- Opiskellessani historiaa yliopistossa lähipiirini povaili minusta historian opettajaa. Itse en siihen uskonut. Vasta myöhemmin sijaistaessani teknisen työn lehtoria huomasin, ettei opettaminen olekaan ihan hirveää tekemistä, vaan oikeastaan aika hauskaa puuhaa, muistelee Ville Palkinen.
Eläköitymispäätös on vaikea tehdä, kun takana on nelisenkymmentä vuotta opetustyötä – ja työ tuntuu edelleen mielekkäältä. Sissi Huhtala kertoo miettineensä pitkään sitä, haluaako päästää irti lehtorin työstään TAOKissa ja siirtyä vapaaherrattareksi.
Korona-aika ohjasi opettajia etsimään uutta näkökulmaa ohjaustyöhönsä. Lähiohjauksen kadotessa kirjoittaja ohjautui painottamaan opettajankoulutuksen palautteen antamista kirjallisessa muodossa. ”Koronan kompensaationa” syntyi tehokkaaksi osoittautunut palautetyökalu.
Osana ammatillisen opettajakoulutuksen harjoittelua osallistuimme kansainväliseen TeamWe-hankkeeseen. TeamWe on Erasmus+-rahoitteinen hanke, jonka tavoitteena on lisätä eri koulutusalojen ja eri maiden välistä yhteistyötä ja oppimista hyvinvointiteknologiaan liittyen.
Hankkeessa on mukana toisen asteen opettajia ja opiskelijoita sosiaali- ja terveysalalta, tekniikan alalta, ICT- sekä media-alalta Suomesta, Hollannista ja Baskimaasta. Osallistujat parantavat kielitaitoaan ja oppivat yhteistyötaitoja sekä muita elinikäisen oppimisen avaintaitoja. Opettajat kartuttavat lisäksi osaamistaan mm. tiimioppimisessa sekä case-pohjaisessa ja käänteisessä oppimisessa.