Olen onnekseni saanut viettää hoitotieteen opintojeni harjoittelua valtakunnallisessa Etänä Enemmän – sote-työ uudistuu -hankkeessa. Harjoittelun myötä kuvittelin perehtyväni käytännön hanketyön kikkojen saloihin, mutta löysinkin suurimman oivalluksen itseni sisältä.
Aiemman ammattini myötä tein hoitotyötä asiakkaiden parissa psykiatrialla. Tuolloin tärkeimmäksi työkalukseni iskostui konkreettinen ajattelu. Karkeasti sanottuna parhaiten työtään pystyi tekemään sortumatta empatiaähkyyn tai kaatumatta asiakkaan puolesta. Toisin sanoen liialliset tulkinnat oli parempi jättää tuulien teille ja vain reflektoida asiakkaan kokemaa ja sanomaa. Yleensä asiakas sai parhaimman avun, kun yhteisen työskentelyn myötä hän kykeni itse havaitsemaan ja oivaltamaan elämäänsä.
Tässä harjoittelussa olen saanut tietoisesti sukeltaa pois tästä tulkitsemattomuuden tilasta. Harjoittelun myötä olen päässyt tutustumaan työpajatoimintaan ja sen fasilitointiin. Alkuun tehdessäni Donabedianin (2003) Rakenne, Prosessi, Tulos- mallin mukaista muistiota, pyrin tekemään analyysia sanasta sanaan, kuten työpajaosallistujat olivat tarkalleen sanoneet. Takoessani riittävän useasti päätä seinään, sai ohjaajani minut oivaltamaan abstraktion merkityksen. Nyt vaaditaankin tulkintaa, siirtymistä konkretian tasolta abstraktion tasolle. Siirtyminen ajattelun tasolta seuraavalle on upea kokemus ja muistiotkin alkavat viimein luistamaan. Enää pidän vain jalat maassa ja pään pilvissä. Tätä harjoittelua en tohdi edes lopettaa, vain tunnit ovat rajana. Onneksi taitojeni maaperä on vielä orastavan vihreää ja saa kasvaa rauhassa.
Seuraavaksi opintojen pyörteissä on luvassa kriittisen ajattelun uskalias omaksuminen. Tehdessämme kirjallisuuskatsausta luottamuksesta johtajan ja työntekijän välisessä yhteistyösuhteessa terveydenhuollon kontekstissa, haastan itseni oppimaan kriittistä ajattelua. Mielenkiintoisia aikoja on siis edelleen luvassa, seuraavia Kungfutsen sanoja noudattaen: “Opiskelu ilman ajattelua on hyödytöntä. Ajattelu ilman opiskelua on vaarallista.”
Lähdin hoitotieteen opintojen pariin kunnianhimoni siivittämänä, kuitenkin hieman kokeilumielellä. Ammattikorkeakouluopintojen konkreettisten kädentaitojen harjoittelujen myötä etenkin harjoittelu yliopisto-opinnoissa tuntui ennakkoon suurelta mysteeriltä. Mitä haluaisin tehdä hoitotieteen laitokselta valmistuttuani ja mitä opinnot edetessään tarjoavat? Nyt olen iloinen, että harjoittelu Etänä Enemmän -hankkeessa siivittää ajattelun lisäksi valtakunnallisen hankkeen pyörittämisen kiemuroihin, mukaan lukien ison hankeryhmän koordinoimisen ja ESR-rahoitteisuuden ymmärtämisen. Voin siis riemulla mukautua vanhaan sananlaskuun, ettei oppi ojaan kaada eikä tieto lisää aina tuskaa. Lämpimät suositteluni kaikille opintielle haikaileville, ottakaa opiskelun ilosanomasta koppia!
Lähde: Donabedian A. 2003. An introduction to quality assurance in health care. Oxford University Press, New York.
Kirjoittaja: TtK, sh, TtM-opiskelija Venla Karikumpu, Hoitotieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto
Pääkuva: Shutterstock, muokannut Minttu Rantanen
Kommentit