Opiskelija Mariia Suris kertoo ei-suomenkielisenä omasta opiskelupolustaan.
Työelämässä Mariian alalla on tarvetta eri kielisistä ammattilaisista, mutta alan ei-suomenkielisiä opiskelijoita on vähän. Mariia olisi toivonut, että pääsykokeessa olisi sallittu sanakirja ja että hän olisi saanut etukäteen enemmän tietoa, kuten esimerkkitehtäviä tai aiheita. Hän olisi myös tarvinnut lisäaikaa.
”Minulle vastattiin: ’ei mitään erikoista sanastoa, vain tavalliset peruskoulujutut’, mutta en ole käynyt peruskoulua Suomessa.”
Mariian mielestä olisi hyödyllistä perehtyä eri tehtävätyyppeihin ennakkoon, koska hän ei ole aiemmin osallistunut monivalintakokeisiin.
Opintojen aloitus on tärkeää opintoihin kiinnittymisessä. Mariia olisi alussa tarvinnut selkeämpää ohjeistusta. Mariia puhuu suomea paremmin kuin kirjoittaa, joten hän toivoisi enemmän keskustelua.
”Jos ei tunne suomalaista koulujärjestelmää, yleisperehdytys ei riitä – opo, kuraattori, hyväksilukeminen? Tarvitsen myös lyhyttä kirjallista ohjetta, kun tulee liikaa tietoa kerralla.”
Mariia kokee opettajan kanssa keskustelun sujuvammaksi kuin sähköpostiviestien lähettämisen. Keskustellen ymmärtäminen on helpompaa ja asioiden hoitaminen vaatii vähemmän aikaa. Tärkeä tieto olisi kuitenkin hyvä saada kirjallisesti.
”On vaikeaa, kun tärkeä tieto tulee vain suullisesti (mm. päivämäärät, kellonajat, huoneiden numerot).”
Opintojen aikana vieraalla kielellä opiskelu on ollut Mariialle kuormittavaa. Oppitunneilla on esimerkiksi pitänyt silmäillä pitkää tekstiä. Tähän Mariia ei ole pystynyt. Keskittymiseen Mariia on tarvinnut rauhallisen tilan.
”Mitä enemmän sivuja, sitä enemmän aikaeroa muiden ryhmäläisten kanssa, ja väsyttää kauheasti jo valmiiksi.”
Silmäilyn sijaan Mariian pitää keskittyä kunnolla, jotta hän saisi kirjasta jotakin irti. Hän kaipaakin silmäilykehotuksen tilalle tarkennuksia siitä, millaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota. Jos johonkin tehtävään voi valita itse kirjan tai artikkelin, se on iso helpotus. Etenkin, jos se saa olla englanniksi.
”Kun tarvitsee lukea tai kirjoittaa suomeksi ja luokassa muut ryhmät keskustelevat, minä en vain osaa.”
Mariia peräänkuuluttaa monipuolisia arviointitapoja, ja kuvailee tenttitilanteita:
”Aikarajat ovat yleensä liian tiukkoja, ja ilman sanakirjaa ja oikolukua on tuskallista.”
”Moodlessa helpompi tehdä kuin Exam-tilassa, jossa käytän koko annetun ajan.”
Palautetta pyydetään opiskelijoilta liian usein vasta opintojakson päätyttyä. Mariian kokee, että palautteella ei ole vaikutusta. Lisäksi hän on sitä mieltä, että hänen palautteensa henkilöityy. Kirjallisen palautteen antaminen vie myös niin paljon aikaa, että Mariia ei aina ryhdy siihen.
”Anonyymipalaute ei ole mikään anonyymi, teen äidinkielen puhujalle epätyyppillisiä kirjoitusvirheitä.”
Kielitaidon kehittymisestä on puhuttu.
”Olen kuullut opettajilta, että mitä enemmän tekee kirjallisia tehtäviä, sitä nopeammin kielitaito kehittyy. Ei välttämättä pidä paikkansa sellaisenaan. Välillä tulee ihan mahdoton väsymys. Sellainen suoritus, jota odotetaan äidinkielen puhujalta, voi olla ihan NIGHTMARE-vaikeustaso maahanmuuttajalle. Ylikuormitus hidastaa oppimista, myös kielitaidon kehittymistä.”
Rakenteellinen rasismi tarkoittaa käytäntöihin ja rakenteisiin liittyviä eriarvoistavia toimintatapoja. Osa niistä on helposti muutettavia, kunhan ne on ensin tunnistettu ja tiedostettu. Mariian ehdotukset ovat juuri tällaisia – pieniä ja helposti toteutettavia.
Kirjoittaja: Sissi Huhtala, lehtori, TAMKin ammatillinen opettajankoulutus
VARAVA-hankkeen verkkosivut: https://varava.fi/
Kommentit