Etiikka on tutkimusala, joka tutkii moraalia ja siihen liittyviä kysymyksiä kuten eettisen toiminnan periaatteita sekä arvojen ja eettisten väittämien luonnetta. Länsimaista etiikkaa puolestaan kutsutaan nimellä moraalifilosofia tai filosofinen etiikka. Sopisiko lajitteluun motivoinnin pohjaksi normatiivinen etiikka, joka määrittää eettisiä normeja? (Pietarinen & Poutanen 2005, 12–19.)
Miten sitten voidaan vaikuttaa ihmisten lajittelukäyttäytymiseen? R. M. Hare oli moraalifilosofi, joka edusti preskriptivististä näkökulmaa. Preskriptivismi lähtee siitä, että moraalin tarkoitus on ohjata ihmisten toimintaa. Voidaanko jätteiden lajittelun edistämisessä vedota myös ihmisten moraaliin sekä arvoihin, jotta motivaatio lajitteluun kasvaisi? Haren mukaan moraaliväite sisältää kehotuksen toimia tietyllä tavalla. Tällaiset moraaliset ratkaisut tehdään joidenkin omaksuttujen periaatteiden ja ajatustottumusten mukaisesti. Ne ovat yksinkertaisia ja kasvatuksen aikaansaamia. (Pietarinen & Poutanen 2005, 74–88.) Tätä RUOKO-hankkeessa edistetään, muun muassa kehittämällä ja tutkimalla ratkaisuja, jotka helpottavat ja motivoivat ihmisiä oikeanlaiseen jätteiden lajitteluun. Näitä voivat olla mm. take away -pakkauksiin lisättävä informaatio pakkauksen materiaalista sekä lajitteluohjeet.
Jätteiden lajittelun edistämistä voitaisiin lähestyä normatiivisen relativismin hengessä. Normatiivisessa relativismissa toiminta tulee hyväksyä silloin kun se noudattaa sen yhteisön perustavia normeja, joissa toiminta tapahtuu. RUOKO-hankkeessa toivomme edistettävän juuri tätä näkökulmaa jätteiden lajitteluun.
Konvestionalisti Gilbert Harman puolestaan tuo esille sosiaalisiin tapoihin perustuvia moraaliväitteitä, jotka siirtyvät uusille sukupolville ja joiden toteutumista yhteisö valvoo. Konventionaalisessa relativismissa moraaliväitteen pätevyyden perustan muodostavat väitteen esittäjän yhteisössä vallitsevat moraalista toimintaa koskevat perinteiset tai sovinnaiset tavat tai käytänteet. (Pietarinen & Poutanen 2005, 106–112.) Jätteiden lajittelussa tulisikin pyrkiä edistämään tällaisia yhteisiä moraalisia käytänteitä.
Alasdair McIntyre puolestaan tuo esille, että moraalifilosofian tehtävänä on tuoda esille millaisia luonteenominaisuuksia ja kykyjä moraalisella toimijalla tulee olla, jotta hän osaisi menetellä eettisesti hyvin tai oikein. Nämä ominaisuudet ovat hänen mielestään hyveitä. Opastuksella ja informaatiolla näyttäisi siis olevan merkittävä rooli tällaisten hyveiden tai hyvän käyttäytymisen edistämisessä. Moraaliteorian perustaksi pitäisi ottaa ajatus, että ihmisellä on telos (päämäärä) ja sen mukainen funktio. (Pietarinen & Poutanen 2005, 164–173.) Tällöin palaammekin Aristoteelisen etiikan perusteesiin, jossa teko (lajittelu) on hyvä, jos se edistää ihmisen tehtävää (lajittelu) eli telosta.
Jätteiden lajittelun edistäminen tulisi tapahtua eettisen konsensualismin hengessä. Tällöin oletetaan, että ihmisten käymä moraalidiskurssi voi johtaa kaikkia koskevaan yksimielisyyteen jätteiden lajittelun normeista ja säännöistä. Tällöin yksimielisyys on moraaliväitteiden pätevyyden kriteeri. Meidän tulisikin edistää tällaista yksimielisyyttä siitä, että jätteiden lajittelu on merkityksellistä ja että kaikkien tulisi sitoutua siihen. Tällaisen avoimen ja monitahoisen keskustelun edistäminen on ollut myös RUOKO-hankkeen tavoitteena.
RUOKO-hankkeen nettisivut: https://projects.tuni.fi/ruoko/
Lähde: Pietarinen, J. & Poutanen, S. 2005. Etiikan teorioita. Helsinki: Gaudeamus.
Kirjoittanut: Lehtori Sami Salonen, Liiketalous ja media, TAMK
Kuva: Pexels, muokannut Ginstia Haatainen, TAMK
Kommentit