Hyvä pöhinä kun yhdessä tehdään!
Valmennusten keskiössä oli keskustelemalla kirkastaa ja sanoittaa tiimin yhteistä ymmärrystä. Samalla opittiin ymmärtämään ja arvostamaan työkavereita ja oman tiimin tekemistä paremmin. Monet itsestään selvänä pidetyt asiat saivat ansaitsemansa huomion: omassa työyhteisössä on vahva auttamisen kulttuuri, ja yksilön asiantuntijuutta arvostetaan. Asiantuntijuus on usein hiljaista tietoa – ja sen määrä on päätä huimaava. Keskusteluun ja varsinkin kuunteluun keskittyminen, erilaisuuden arvostaminen ja mahdollisuuksien antaminen uusille ajatuksille koettiin tärkeiksi opeiksi, joita haluttiin ottaa käyttöön niin työelämässä kuin muussakin elämässä. Suurin osa valmennukseen osallistujista huokaisi useampaan kertaan valmennusten aikana, kuinka hienoa on, kun kerrankin on aikaa keskustella asioista rauhassa.
Valmennuskertojen välissä haastettiin omia totuttuja ajattelu- ja toimintamalleja käytännön kokeilulla ja hakemalla uutta tietoa oman organisaation ulkopuolelta. Näin mahdollistettiin uudet ideat tiimin yhdessäoppimisen haasteen ratkaisemiseksi. Kokeilun tuloksia reflektoitiin yhdessä ja sovittiin, miten oivalluksia muutetaan käytännön teoiksi omassa työyhteisössä. Yksi valmennettavista oivalsi hyvinvointiin ja palautekulttuuriin liittyvän kokeilun jälkeen: ”Miten pienetkin teot voivat vaikuttaa dominoefektin tavoin positiivisesti toiseen ihmiseen ja koko työyhteisöön.”
Onhan tämä yhtä tulipalojen sammuttelua
Yhdessäoppimisen valmennukset antoivat sekä vanhaa vahvistavaa että uutta tietoa siitä, miten ja millaisissa ympäristöissä työtä tehdään. Toimialasta riippumatta samankaltaiset haasteet vallitsevat – ja paikoin hallitsevat – työyhteisöissä. Ajan puute on selkeä haaste: päivän työaika kuluu akuutimpien asioiden hoitamiseen, jolloin aikaa ajattelulle ja kehittämiselle ei täpötäysistä kalentereista löydy. Vuorovaikutus on myös haastavaa: kuka viestii kenelle, milloin ja miten? Onko viestintä rakentavaa, tarkoituksenmukaista ja ajantasaista? Tämä liittyy myös ajankäyttöön: Millaista työilmapiiriä ja sitä kautta työhyvinvointia tai työpahoinvointia viestinnällä rakennetaan, kun aikaa ei ole yhteiselle keskustelulle, vaan päivän vuorovaikutus sisältää nopeaa viestintää ja tiedottamista. Kolmas löydös liittyy hiljaiseen tietoon, ja siihen kuuluisaan työntekijän korvaamattomuuteen. Ihmisten siiloutuminen organisaatiossa oman substanssiosaamisen ja työtehtävien määrittelemiin poteroihin on monialaisen osaamisen hyödyntämisen kannalta haaste, jolle ”tarttis tehdä jotain”.
Jos saataisiin henkilöstön elämää parannettua, niin olisihan se hieno juttu
Valmennuspilotti on osoittanut, että turhista prosesseista ja hierarkioista luopumalla ja keskittymällä yhdessä pohtimaan asioita voidaan lyhyessäkin ajassa luoda innovatiivisia ratkaisuja moniin haasteisiin. Kun tiimi saa itse määrittää niin haasteen sisällön kuin toimintatavat, motivaatio, vastuunotto ja asioiden eteenpäin vieminen konkreettisella tasolla on huippuluokkaa. Mitä enemmän tilaa ja vastuuta annetaan, sitä vahvemmin ja innostuneemmin sitä kannetaan!
Kirjoittajat: Annikka Lepola ja Mari Rytisalo, lehtorit TAMKin liiketoiminta ja media -yksiköstä innolla yhdessäoppimassa työelämäkumppanien kanssa
https://sites.tuni.fi/sahkorausku/
Ingressin lähde: Rytisalo & Lepola (2021). https://blogs.tuni.fi/tamkblogi/hanketoiminta/hyvinvointi-ja-tuottavuus-nousuun-sahkorausku-oppimassa-yhdessa-tyoelaman-kanssa/
Kommentit