”Kun tänään lähden…”

Lähes 24 vuotta on yhden opiskelijasukupolven mittainen aika. Olen ollut mukana tuhansien opiskelijoiden matkassa, vastannut ja osallistunut kymmenien hankkeiden suunnitteluun, toteutukseen ja raportointiin, kohdannut hienoja ammattilaisia, verkostoitunut, kansainvälistynyt ja kehittynyt. Olen saanut olla aitiopaikalla seuraamassa ja viemässä eteenpäin ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Varsin pian alun päätoimisen opettajuuden rinnalle tulivat erilaiset kehittämisprojektit. Aluksi puhuttiin pelkästään tutkimus- ja kehittämistoiminnasta (TK), sittemmin mukaan tuli myös innovaatiotoiminta (TKI) ja nykyisin myös osaaminen (TKIO).

Koko ajan 2000-luvun alusta lähtien on pohdittu koulutuksen ja TKI:n rajapintaa, synergiaa, resurssien käyttöä ja kipuiltu näiden keskinäisen suhteen kanssa. Pitkään tutkimus- ja kehittämistoiminta oli kokonaan alisteinen ja toissijainen koulutukseen nähden. Tänä päivänä enemmän rinnalla, kuten kuuluukin olla. Ei ole toista ilman toista, eikä kumpikaan ylitse toisen.

Mitä seuraavaksi tulee? Lisätäänkö taas jokin uusi ulottuvuus? Voisiko se olla ennakointi – TKIOE? Entäpä pilotointi TKIOP tai vielä jotain muuta? Tai, mitä jos muutetaankin järjestystä ja laitetaan ennakointi etusijalle ja innovaatiot viimeiseksi eli ETKOI? Vai pitäisikö jatkuva lisääminen ja kirjainlyhenteet jo jättää pois? Entäpä, jos rakennetaan koulutuksen ja kehittämisen toiminta kokonaan uudelleen yhdessä alusta asti ja muutetaan koko systeemi – ilman kahtiajakoa. Ei ole toista ilman toista, eikä kumpikaan ylitse toisen!

Mieleeni eivät ensimmäisenä tule menneiden vuosien kehittämistyöstä eurot, lukumäärät, rankingit tai pisteet. Niillä on paikkansa ja niitä tarvitaan mittaamiseen ja arviointiin, mutta loppujen lopuksi ne ovat vain välineitä ja aputyökaluja asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Minulle merkityksellisintä on ollut se, mitä ne ovat mahdollistaneet ja mitä on saatu muutettua paremmaksi, ja mitä on jäänyt elämään eri kehittämishankkeiden tai koulutuksen toteuttamisen jälkeen – siis vaikuttavuus! Yhtenä esimerkkinä tästä on pian alkavassa 2023 Venetsian arkkitehtibiennaalessa sanitaation tulevaisuutta pohtiva Suomen näyttely, jonka valmisteluissa olemme olleet mukana.

Ennen kaikkea mieleeni jäävät ihmiset, kohtaamiset, onnistumiset, läpimurrot, vaikutukset ja muutokset, mihin on pyritty ja mitä on kehittämisellä saatu aikaiseksi. Rehellisyyden nimissä, aina ei olla myöskään onnistuttu. Myös epäonnistumisen ja pettymysten karvautta olen saanut maistaa useinkin. Silti yhdessä on selvitty – aina!

”… otan mukaan mitä tarvitsen, taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen.” Tarvittava minulla on jo mukana, aika kultaa muistot ja toivottavasti vielä viisastun. TAMKin kollegoille ja ystäville kaikkea hyvää!

Kirjoittaja: Erityisasiantuntija Eeva-Liisa Viskari, TAMK