Voiko kahvipohjaisesta väriaineesta valmistaa perinteistä munatemperamaalia ja käyttää sitä kuvataiteessa?
Taiteilijana etsin vaihtoehtoja synteettisille materiaaleille, ja samalla haluan ymmärtää paremmin värien valmistuksen perinteitä. Temperamaalaus oli minulle ennestään kuitenkin täysin uusi alue. Olin siis uuden äärellä kahdellakin tavalla.
Munankeltuaisesta sideaineeksi
Perinteisen munatemperan valmistus alkoi kananmunasta. Erotin keltuaisen huolellisesti valkuaisesta ja pesin sen niin, että sain kaikki valkuaisen jäämät pois. Tämän jälkeen valutin keltuaisen lasiin. Lisäsin joukkoon pienen tilkan valkoviiniä. Näin syntyi temperamaalin sideaine, johon väri myöhemmin hierrettiin.


Työskentelyyn liittyi annos vanhaa perinnettä ja käsityön tuntua. Annostelin lasilevylle jauhemaista väriainetta, jonka joukkoon lisäsin valmistamaani sideainetta. Sen jälkeen hiersin komponentit yhteen, kunnes syntyi käyttövalmista maalia. Jo tässä vaiheessa työhuoneessani oli erityinen tunnelma. Ilmassa sekoittuivat kananmunan, kahvin ja valkoviinin tuoksut -ei lainkaan hassumpaa!

Kahvivärin lämmin sävy
Kahviväri osoittautui miellyttäväksi maalata. Sen sävy muistuttaa lämmintä, läpikuultavaa kultaokraa. Ennen varsinaista maalaamista sävytin jokaisen paperin kahvivärillä. Tämä pohjasävy vaikutti merkittävästi lopputulokseen ja toi maalauksiin yhtenäisyyttä. Maalasin kolme pientä postikortin kokoista harjoitusta: muotokuvan, maiseman ja lintuaiheen. Kaikki teokset maalasin laadukkaalle paksulle vesiväripaperille.
Vaikka kahvipohjainen väriaine oli kokeiluni keskiössä, käytin sen rinnalla myös perinteisiä pigmenttejä. Paletin pidin tarkoituksella suppeana. Mukana olivat keltaokra, punaokra, titaanivalkoinen, ultramariini, umbra sekä pieni määrä kadmiuminkeltaista. Kaikki pigmentit valmistin samalla tavalla munatemperamaaliksi.
Kahviväri muodosti kaikkiin maalauksiin lämpimän pohjasävyn. Muotokuvassa kahvin sävy jäi näkyviin erityisesti mallin hiusten valokohtiin. Lintumaalauksessa väri näkyy koko teoksen taustassa. Maisemassa sen kaunis sävy puolestaan nousee esiin erityisesti taivaassa, mutta se luo valoa myös tiehen ja rakennuksiin. Tässä juuri piilee materiaalin kiinnostavuus. Kahviväri ei hallitse kuvaa, mutta se vaikuttaa hienovaraisesti koko maalauksen tunnelmaan.

Kokeilu, joka avasi uusia ovia
Kokeilussani oli palkitsevaa huomata, kuinka täysin uudenlainen materiaali ja minulle vieras maalaustekniikka lopulta kohtasivat onnistuneesti. Samalla kokeilu liittyy laajempaan pohdintaani taiteen materiaaleista. Pyrin vähitellen vähentämään muovimaisiin akryyliväreihin perustuvaa työskentelyä ja etsimään vaihtoehtoisia, perinteisempiä sekä luonnonmateriaaleihin pohjautuvia ratkaisuja. Biopohjainen väriaine ja munatempera tarjoavat tähän erinomaisen mahdollisuuden. Materiaalien käyttötapoja kannattaa rohkeasti kokeilla yli totuttujen rajojen.
Kokeiluni jatkuvat. Seuraavaksi kokeilen valmistaa samasta kahvipohjaisesta väriaineesta akvarelliväriä. Nähtäväksi jää, millaisia ominaisuuksia väriaine tuo siihen tekniikkaan!
Kai Lankisen johtaman TAMKin Biocolores-tutkimusryhmän kehittämä kahvipohjainen painoväriaine osoittaa, miten teollisuuden sivuvirroista voidaan luoda uusia, fossiilisia materiaaleja korvaavia ratkaisuja. Tässä kokeilussa kahviväri päätyi kuvataiteeseen, mutta samalla se havainnollistaa laajempaa muutosta: tulevaisuuden värit voivat syntyä uusiutuvista raaka-aineista ja kiertotalouden sivuvirroista.
Kirjoittaja: Anne Seppälä, lehtori, teollisuusteknologia, Tampereen ammattikorkeakoulu
Kommentit