”Kun kohtaan jonkun, muistan, että se on pyhä kohtaaminen. Niin kuin näen hänet, niin näen itseni. Niin kuin kohtelen häntä, niin kohtelen itseäni. En koskaan unohda, että hänessä löydän itseni tai kadotan itseni.” M. Rantalaa mukaillen
Osallisuusprojekti on herättänyt monia ajatuksia ja tunteita itsestäni, toisista ja ympäröivästä maailmasta. Pohtiessani eri ilmiöitä osallisuuden tiimoilta ja kohdatessani kollegoideni kanssa Asunnottomien yö -tapahtumassa ihmisiä, olen saanut maistiaisia kohtaamisten kauneudesta.
Aito kohtaaminen edellyttää pysähtymistä ihmisyyden äärelle. Se on sitä, että olen läsnä tilanteessa ja virittäydyn toisen ihmisen maailman. Otan askeleen minun maailmastani kohti toisen maailmaa, ja yhdessä luomme meidän maailmamme. Hetki herää todella eloon, ja jälki jokaisesta kohtaamisesta jää kehoon. Sosiaalinen todellisuus luo sen, mitä olemme.
Kiireisessä suoritusyhteiskunnassa kohtaamiset ovat kuitenkin kortilla. Koko ajan on kiire jonnekin, mutta välillä tuntuu, ettemme ole matkalla mihinkään. Tavoittelemme helposti ”päämääriä”, unohtaen että suurin päämäärä on ihmisyys itsessään. Tällöin yhteiskunta, talous ja palvelujärjestelmä toimisivat ihmistä varten, ei ihminen niitä varten.
Projektimme kautta olemme luomassa tällaista tulevaisuuden yhteiskuntaa. Projektimme on mukana EU:n rahoittamassa Linja 20 -hankkeessa. Linja 20 -hankkeen tavoitteena on löytää palvelujärjestelmästä pudonneita 18–29-vuotiaita tamperelaisia nuoria ja kehittää toimintatapoja heidän työ- ja toimintakykynsä vahvistamiseksi.
Tavoite on helpommin sanottu kuin tehty, mutta on aika ryhtyä tuumasta toimeen. On kohtaamisen aika! Jalkaudumme sekä virtuaalisesti että fyysisesti tavoittamaan kohderyhmää. Työstäessämme virtuaalista Discord-alustaa tein arvokkaan havainnon: meissä opiskelijoissa ja kohderyhmän yksilöissä on todella paljon samaa.
Mistä näin päättelen? Siitä, että oli todella vaivatonta keksiä keskustelupalstalle kiintoisia keskusteluaiheita: kukapa ei pitäisi videopeleistä ja kissavideoista! ”Me” ja ”he” ovat kulttuurimme keinotekoisia määritelmiä yksilön statuksen mukaan. Se ei voi kuitenkaan poistaa sitä, että ihmisyys on kirjoitettu meistä jokaiseen.
Kukaan ei ole oikeasti syrjässä, vaan läsnä, koska jokainen ihminen on olemassa ja osa maailmaamme. Ihmisen elämä on arvokas päämäärä itsessään: jokainen ihminen on laulun arvoinen! Jokaisella on tarina, joka tulee kohdata arvonsa mukaisesti.
Arvot ovat kaiken a ja o auttaessa toisia, mikä näkyy konkreettisesti työskentelytapojen valitsemisessa. Komppaanko toista hänen elämänsä estradilla vai varastanko shown ohjaamalla hänet kohti omia tavoitteitani? On todella helppoa verhoutua kaikkitietävyyteen ja sokaistua omasta tietämyksestään.
Tämän pohjalta on todella jännittävää ja varmasti opettavaista astua kohtaamisten maailmaan. Saan jalkautua tulevina viikkoina etsivän työn kokeneen ammattilaisen kanssa kohtaamaan Tampereen kaduilla kohderyhmämme henkilöitä. Kykyni kohdata muita kertoo minusta paljon: se miten kohtelen heitä heijastaa sitä, miten kohtelen itseäni.
”Elämässä on vain yksi todellinen onni: rakastaa ja tulla rakastetuksi.” George Sand
Kirjoittaja: Erno Lesonen, opiskelija
Kuva: Saara Lehtonen
Kommentit