Miten opettaja voi vähentää opiskelijan kuorman tunnetta etäolosuhteissa?

Pitkään jatkunut COVID-pandemia ja siitä johtuvat rajoitukset ovat vaikuttaneet koko korkeakouluyhteisön toimintaan. Me opettajat olemme päässeet seuraamaan opiskelijoiden jaksamista muuttuneessa tilanteessa lähietäisyydeltä, ja näistä havainnoista on hyvä keskustella korkeakouluyhteisössä.

Bongasin HY:n opiskelija Minna Majaniemen (@minsmaj) pysäyttävän kirjoituksen opiskelijoiden jaksamisesta Instagramissa, josta katkelma alla:

”Opiskelijoiden hyvinvointi on ollut jo ennen pandemiaa koetuksella. Opiskelu on vaihe elämässä, jolloin etsitään itseä, muutetaan mahdollisesti ensimmäistä kertaa omaan kotiin ja opetellaan elämään. Opiskelu itsessään vaatii paljon pääkopalta, sillä monen vuoden ajan uuden tiedon tankkaaminen on kuormittavaa. On eri asia suorittaa tuttua työtä kuin opetella uusia taitoja. Huolena monilla on myös tulevaisuuden työllistyminen, opintotukikuukausien riittävyys ja lainojen takaisinmaksu. Opiskelijat ovat pienituloisimpiin kuuluva väestöryhmä, joten välillä arjesta selviäminenkin on suuri ponnistus. Yliopisto ilmoitti juuri, että etäopetusta jatketaan ainakin vuoden 2021 kesään saakka. Tilanne on poikkeuksellinen ja on ymmärrettävää, että lähiopetusta ei voida järjestää.”

Kysymys kuuluukin, millä tavoin me voimme vähentää opiskelijan kuormaa tai kuorman tunnetta, välittää empatiaa ja kiinnostusta tilanne huomioiden ja tehdä olosuhteista ketterämmät. Ja kaikki tämä online-vuorovaikutuksessa.

Näen erittäin tärkeänä asiana henkilökunnan ja erityisesti kursseista vastaavien opettajien vuorovaikutuksen opiskelijoiden kanssa. En ole niin kokenut opettaja, että osaisin nimetä selkeitä muuttujia lähi- ja etäopetuksen muutoksen vaikutuksista opiskelijoiden hyvinvoinnissa, mutta kerätyn palautteen perusteella ja opiskelijoiden kanssa käymieni keskusteluiden pohjalta on noussut esiin muutama asia, joita meidän on hyvä tarkastella omalla vuorovaikutusvuorollamme.

  • Panostammeko sähköposti yms. viestien positiiviseen ja empaattiseen äänensävyyn?
  • Osoitammeko itsestämme inhimillisyyttä – näytämme esimerkkiä ja kannustamme opiskelijoita samaan?
  • Priorisoimmeko asiakkaidemme, opiskelijoiden, viestit ja vastaamme niihin selkeästi ja kiitosta osoittaen?
  • Huomioimmeko opiskelijoiden tilanteen olemalla kiinnostuneita heidän hyvinvoinnistaan ja tarjoamalla vaihtoehtoisia suoritustapoja ja joustavaa aikataulua sellaisilla kursseilla, jossa se on mahdollista.
  • Annammeko opiskelijoille positiivista ja rakentavaa palautetta?

Viikonlopun aikana pyysin lisäksi kommentteja aiheeseen liittyen lähipiiristäni. Tärkeimmät esiin nousseet asiat olivat, että vaativat, lähiohjausta edellyttävät opinnot, kuten esimerkiksi opinnäytetöiden ohjaus, olisi hyvä pyrkiä järjestämään mahdollisimman vuorovaikutteisesti, jopa lähikontaktissa. Esiin nousi myös online-työskentelyn vaativuus: keskittyminen online-luennolla koetaan haastavaksi, ja opiskelu olisi hyvä katkoa normaalia useammin lyhyellä tauolla.

Perttu Pölösen mukaan seuraava vallankumous, jossa olemme osallisena, on inhimillinen vallankumous. Haluan uskoa, että voimme pienillä, inhimillisillä asioilla vaikuttaa opiskelijan oppimisolosuhteisiin ja jaksamiseen omalla vuorovaikutusvuorollamme. Muistetaan myös oma jaksaminen ja kerrotaan rohkeasti, jos kone sakkaa!

Teksti: Minttu Ripatti, valmentaja, Y-kampus

Kuva: Studio Torkkeli

Kommentit

Nuorten ohjaamiseen on minun vaikeaa ottaa kantaa, mutta osaan kertoa miten Covid on vaikuttanut aikuisten maailmaan. Kokemukset vaihtelevat ääripäästä toiseen. Kuulen viikoittain tarinoita yksin jäämisestä ja unohdetuksi tulemisesta. Myös on hyvä huomata, että toinen ääripää voi mainiosti, jopa paremmin kuin normaalioloissa. Olen huomannut, että etänä tapahtuva kommunikointi hiljentää ihmisiä ja mikä pahinta hiljaisista tulee entistäkin hiljaisempia. Emme myöskään voi tietää miten kuormittunut kukakin on. Mutta se miten voimme auttaa toisiamme on välittää: jutella, kuunnella ja kysyä kuinka voit, mitä tarvitset voidaksesi paremmin ja mistä saisit itsellesi sopivaa apua. Sähköposti ei korvaa keskustelua, eli jos voi viestiä äänellään niin se kannattaa s-postin sijaan. Aina ei kuitenkaan voi. Ja tiedän, että nuoret kommunikoivat varmasti mieluummin chattien, somen tms. avulla kuin rupattelevat puhelimessa 😉

Marjut Alatalo

17.11.2020 06:02

Moikka Marjut,

Tärkeää pohdintaa! On totta, että etätyössä on puolensa. Mielenkiinnolla odotan tutkimuksia aiheesta: miten mennyt vuosi on vaikuttanut ihmisten hyvinvointiin elämän eri osa-alueilla.

Minttu Ripatti

26.11.2020 15:27

Ajankohtainen aihe, joka puhuttaa omassakin työyhteisössä. Kohtaaminen on se tärkein. Jos vaikka olisikin väikkärillinen osaamista, siitä voi opiskelija nauttia ihan videoituna luentonakin. Nyt olisi jokaisen opettajan herättävä viimeistään siihen, että opiskelijakohtaaminen on aina opiskelijan oppimisen haasteiden ja osaamisen kuuntelemista. Se on kannustamista ja palautteen antamista. Syvemmän ymmärryksen avaamista. Vähän yllättäen nyt puolen vuoden jälkeen heräillään tähän. Mitenköhän tuossa kovasti jo odotetussa lähikohtaamisen maailmassa on toimittu ? Korona on uskoakseni ollut ainakin korkeakouluissa tien avausta ”käänteiselle oppimiselle” ja luennottomuudelle.

Juha Knuuttila

4.11.2020 16:25

Kiitos, Juha, kommentista!

Todella tärkeitä asioita, näistä pitäisi keskustella enemmän. Uskon, että voimme pienin satsauksin saada vaikutusta opiskelijoiden hyvinvointiin, luoda tunnetta, että välitämme opiskelijoiden tilanteesta ja että haluamme ymmärtää sitä.

Huolena on tilanteen kerrannaisvaikutukset, jotka voivat hyvin jatkua vuosia. Tampereen alueella on jo ennen pandemiaa ollut vaikeuksia saada hoitoa mielenterveyden sairauksiin tai oireiluun, ja tilanteen lisäämä kuormitus tuskin helpottaa tätä. Positiivinen ”interventio” voi olla valtava piristysruiske ja toivon antaja. Palautteen ja keskustelun kautta opiskelija saattaa löytää itsestään voimavaroja, joita ei tiennyt olevan olemassa.

Lisäksi uskon, että opiskelijoiden reaktiot ja palaute positiiviseen ja kannustavaan vuorovaikutukseen antaa merkityksellisyyden tunnetta ja parantaa työssäjaksamista myös opettajan työssä.

Minttu Ripatti

5.11.2020 09:54

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi