Omassa työpajassamme mietimme liki 90 osallistujan voimin, millaista on opettajan työ vuonna 2025. Työpajamme perustui TAMKjournalissa julkaisemiimme artikkeleihin ”Opettaminen on opettajan työtä – paluu menneisyyteen?” ja ”Ohjaus on opettajan työtä – työ moninaistuu ja monimuotoistuu”, joissa palasimme käsitteiden äärelle. Yhteisöllisessä työskentelyssä käänsimme katsetta tulevaan: millainen on opettajan toimintaympäristö, millaista osaamista tarvitaan ja miten osaaminen hankitaan.
TAMK-konferenssi on mainio tapa esitellä omalle yhteisölle keskeisiä tutkimushavaintoja, mutta se on myös mainio paikka saada asiantuntijat pysähtymään yhteisten asioiden äärelle.
Toimintaympäristö on monivivahteinen
Koronan myötä teimme viimeisen vuoden aikana melkoisen digiloikan – oli pakko ottaa haltuun uudenlaisia oppimisen tukemisen keinoja. Kovin suurta muutosta lähitulevaisuudessa emme osaa ennakoida: osallistujat totesivat, että hybridimalli on tullut jäädäkseen, lähi- ja etäopiskelut vuorottelevat, työskentely on monimuotoista, monikanavaista, ja meille on tullut jäädäkseen kyky hyödyntää moninaisuutta ja vaihtoehtoja.
Opettajan osaaminen kohdentuu kuuteen pääteemaan
Opettaja 2025 on substanssiosaaja, digi- ja vuorovaikutusosaaja, hänellä on resilienssin kyky ja taito kohdata ja ohjata. Muita tarvittavia osaamisia ovat kielitaito, esiintymisen valmiudet ja myyntitaidot. Opettajilla on kestävän kehityksen ymmärrystä ja tulevaisuusorientoitunut työote.
Osaaminen hankitaan yhteisöllisesti
Perinteisellä koulutuksella on vielä sijansa osaamisen hankkimisessa, mutta kiintoisaa on suunnata katsetta uudenlaisiin oppimisen tapoihin: päähuomio kohdistuu osaamisen hankkimiseen verkostoissa, kollegoilta, vertaisesti, jakaen, yhdessä pähkäillen. Oppimisen kaikkiallisuus todentuu myös opettajan osaamisen hankkimisessa: tiedon pirstaleisuutta ja jatkuvan oppimisen lähteitä kootaan yhteen osaamismerkein. Työelämässä, hankkeissa ja tutkimuksen keinoin hankitaan osaamista. Uudenlaisen oppimiskumppanuuden konkretisoitumana todettiin, että opettajana opimme opiskelijoilta.
Eväitä koulutuksen kehittämiseen?
Yhdessä tuotetusta aineistosta voidaan havaita, että
- toimintaympäristön muutoksen ennakointiin on hyvä heittäytyä villisti ja vapaasti, se tuottaa ajatuksia koulutuksen uudelleen ajatteluun
- opettajien osaaminen on selkeästi paketoitavissa keskeisiin ydinteemoihin
- osaamisen hankkimisen tavat monimuotoistuvat – olemmeko valmiita tarjoamaan koulutusmalleja, joissa toteutuu oppimisen kaikkiallisuuden ja yhdessä pähkäillyn oppimisen paketointi.
Uutta ei meille ole se, että jokainen on havainnut muutostarpeita työssään, korona-ajasta, mutta myös kaikenlaisesta moninaistumisesta johtuen. Uutta ovat osaamisen hankkimisen mahdollisuudet. Jatkossakin opetuksen ja ohjauksen parissa kaipaavat kohtaamistaitoja, yhteistyöosaamista ja kykyä seilata muutoksen aalloilla. Näihin vaateisiin voisi oppimisen paikaksi nimetä yhteisöllisen resilienssin, yhdessä ja toisilta oppimisen. Voisimmeko lisätä näihin ”toisiin” myös opiskelijat – mitähän me opettajina voisimme ja uskaltaisimme oppia heiltä?
Kirjoittajat:
Annukka Tapani, yliopettaja, LeGiT – Kasvu ja oppiminen tiimeissä -tutkimusryhmän vetäjä, Pedagogiset ratkaisut/Ammatillinen opettajakorkeakoulu, TAMK
Ari Jussila, lehtori, koulutusvastaava, ammatillinen opinto-ohjaajan koulutus, Pedagogiset ratkaisut/Ammatillinen opettajakorkeakoulu, TAMK
Kuva: Teemu Jokinen
Kommentit