Turvallisuus ei synny pelkästään fyysisestä suojasta tai institutionaalisista järjestelyistä. Turvallisuus on myös ihmisen kokemus ympäristöstään ja asemastaan siinä. Psykologinen ja sosiaalinen turvallisuus ovat keskeisiä osia arjen hyvinvointia: tunne siitä, että voi tulla kohdatuksi ilman pelkoa, tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Turvallisuus rakentuu siitä, että ihminen voi luottaa ympäristöönsä ja tuntea, ettei hänen tarvitse selviytyä yksin. Turvallisuus on osaltaan kokemuksellista, ja sitä tukee kokemus kuulumisesta joukkoon sekä siitä, että joku on vierellä myös vaikeina hetkinä. Tämä korostuu erityisesti palveluissa, oppilaitoksissa ja yhteisöissä. Niissä vuorovaikutus on jatkuvaa ja aiemmat elämänkokemukset – myös traumaattiset – vaikuttavat siihen, miten turvallisuus rakentuu tai murtuu.
Kriisit ja traumat haastavat turvallisuuden tunnetta
Kriisit ja traumat haastavat turvallisuuden perusteita monella tasolla. Äkilliset tapahtumat, pitkittynyt epävarmuus tai elinolosuhteiden häiriöt heijastuvat yksilön kokemukseen hallinnasta ja ennakoitavuudesta. Samalla kriisit muokkaavat yhteisöjen ja yhteiskunnan toimintaa, luottamusta ja yhteenkuuluvuutta. Trauma ei rajoitu vain yksilön sisäiseksi kokemukseksi, vaan näkyy vuorovaikutuksessa, osallisuudessa ja tavassa, jolla ihmiset suhtautuvat toisiinsa ja instituutioihin. Turvallisuuden vahvistaminen edellyttääkin kykyä tunnistaa trauman monitasoiset vaikutukset palvelujärjestelmissä ja arjen kohtaamisissa.
Resilienssi on kykyä käsitellä kriisejä
SAFE‑tutkimusryhmä tarkastelee resilienssiä yhteisenä kykynä kohdata, kestää ja käsitellä kriisejä (Tampereen ammattikorkeakoulu, n.d.). Resilienssi rakentuu sosiaalisissa suhteissa, oikeudenmukaisissa rakenteissa ja kokemuksessa siitä, ettei ihminen jää yksin vaikeuksien keskellä. Toivo, merkityksellisyys ja toimijuus eivät synny tyhjiössä. Ne vaativat ympäristön, jossa turvallisuus mahdollistaa epävarmuuden sietämistä ja tulevaisuuden uudelleen hahmottamista.
Turvallisuuden ja resilienssin vahvistaminen kytkeytyy tiiviisti traumainformoituun ajatteluun. Kun tunnistetaan, että monilla ihmisillä on taustallaan traumaattisia kokemuksia, muuttuu myös tapa kohdata, johtaa ja opettaa sekä tarjota palveluja. Traumainformoitu toiminta korostaa eettistä vastuuta, vallan dynamiikan tiedostamista ja turvallisten suhteiden merkitystä. Tavoitteena ei ole vain välttää haittaa, vaan myös vahvistaa aktiivisesti psykologista ja sosiaalista turvallisuutta. Tämä ehkäisee uudelleen traumatisoitumista eri yhteiskunnallisissa konteksteissa.
Turvallisuus on aina yhteinen asia
SAFE‑tutkimusryhmän moniammatillinen osaaminen tuo esiin sen, että turvallisuus on aina yhteinen tehtävä. Turvallisuus rakentuu normaalioloissa ja sitä koetellaan poikkeusoloissa. Se ulottuu akuutista kriisivaiheesta pitkäaikaiseen toipumiseen ja jälkihoitoon. Turvallinen yhteiskunta ei synny ainoastaan varautumalla uhkiin, vaan vahvistamalla ihmisten luottamusta, osallisuutta ja inhimillistä kohtaamista kaikilla tasoilla.
Lopulta turvallisuus nähdään SAFE‑tutkimusryhmän näkökulmasta jatkuvana prosessina, jossa rakenteet, kokemukset, kriisit ja toipuminen kietoutuvat toisiinsa. Turvallisuus ei ole pysyvä tila, vaan kykyä elää ja toimia epävarmuuden keskellä yhdessä.
Kirjoittajat: Ilmari Huttu-Hiltunen, Johanna Kangaspunta, Tomi Salminen, Jussi Savolainen, Ilkka Piiroinen, Marjo Tienari, Johanna Vilppola
Lähteet
Tampereen ammattikorkeakoulu. (n.d.). Turvallisuus, resilienssi, kriisit ja traumat (SAFE). Tampereen yliopisto / Tampereen ammattikorkeakoulu. Haettu 27.5.2026 osoitteesta https://www.tuni.fi/fi/tamk/tutkimus-kehitys-ja-innovaatiot/turvallisuus-resilienssi-kriisit-ja-traumat-safe
Kommentit