Unelmatyöstä eläkkeelle

Asiantuntijatyöstä eläköityminen oli minulle yllättävän iso juttu. Kipuilin sen kanssa koko edellisen lukuvuoden, vaikka eläkkeelle jääminen oli oma päätökseni ja tapahtui suunnitelman mukaan.

Uraohjausaihetta käsitellessämme opettajaopiskelijoiden kanssa, huomasin, että samat kysymykset, joita tutkimme nousivat myös itselle mieleen: Kuka minä olen (kun en enää ole opettajankouluttaja)? Mihin kuulun ja mihin olen menossa?

Olin ollut unelmatyössäni TAOKissa, koulutusviennissä ja Liiketalouden Master in Educational Leadership -ohjelmassa (MEL). Työyhteisöstä, kirjastosta ja työterveydestä luopuminen ja ennen kaikkea tuo yllä kuvaamani identiteettikriisi huolestuttivat. Miten sitä osaamista, mikä minulle oli tässä vaiheessa kertynyt, voisi vielä hyödyntää? Tämä liittyy tietysti isompaankin yhteiskunnalliseen keskusteluun pitemmistä työurista.

Työterveys, muuten, on sellainen asia, että sitä en ollut osannut kunnolla arvostaa, ennen kuin se loppui. Asiantuntevalle lääkärille pääsi nopeasti, kun taas julkisella puolella ei ainakaan täällä, missä asun, juuri lääkäriä näe. Täytyy joskus käydä yksityisellä terveysasemalla lääkäriä katsomassa. Tuni-kirjasto on myös ihan omassa luokassaan palvelun ja sisällön suhteen. Eräs opiskelijani jopa viivytti valmistumistaan voidakseen jatkaa kirjaston käyttämistä!

Onnekseni TAMK mahdollisti ideaaliratkaisun. Sain jäädä sivutoimiseksi opettamaan Liiketalouden MEL-ohjelmassa, jossa olin ollut mukana jo suunnitteluvaiheessa, opiskelijavalinnoissa ja opetuksessa. Kiitos kuuluu erityisesti Päivi Mayorille ja Mark Curcherille, jotka ovat kehittäneet esimerkillisen blended learning -ohjelman. Se vetää vuodesta toiseen todella motivoituneita opiskelijoita ympäri maailman, joista tulee muutosvaikuttajia omissa konteksteissaan. Uudistavan oppimisen tuloksia näkyy jo ensimmäisenä lukukautena.

Tämä on ollut minulle paras mahdollinen ratkaisu. Opetan nyt yhden kurssin syksyllä ja yhden keväällä. Sen lisäksi ohjaan opinnäytetöitä. Nyt, kun minulla ei ole viittä kurssia yhtä aikaa, pystyn suunnittelemaan kurssin ja ohjaamaan opiskelijoita niin hyvin kuin osaan ja haluan. Ehdin antaa yksilöllistä palautetta.  Lisäksi minulla on aikaa lukea ammatillista kirjallisuutta ja osallistua erinomaisiin koulutuswebinaareihin, joita eri hankkeet, TAMK ja yliopisto tarjoavat. Väitän, että työnantajankin näkökulmasta tämä kaikki on positiivista. Suosittelen!

Viittasin jo aiemmin uraohjaukseen.  Mielestäni se toimisi mallina myös ’eläkeohjauksessa’, jossa tuettaisiin ohjattavaa päätoimisen uran jälkeisen elämän rakentamisessa. Ehkä tässä ohjauksessa löytyisi tapoja vielä olla hyödyksi työnantajallekin. Tässäpä idea seuraavaan hankkeeseen.

Näin lukukauden lopussa olen kiitollinen siitä, että saan tehdä näitä töitä. Saan olla osa työyhteisöä, joka inspiroi ja motivoi. Saan edelleen kehittyä ammatillisesti. Hyvää loppuvuotta kaikille!

Teksti: Opettaja Sisko Mällinen, TAMK