Kun tekstiä ei synny

Osallistuin vuosia sitten kirjoituskurssille. Se olikin oikein hyvä kurssi, jonka eväät ovat säilyneet tähän päivään. Mietimme yhdessä kouluttajan kanssa, miten tyhjän paperin kammon voi selättää. Hän neuvoi kirjoittamaan ensin tajunnanvirtaa itseään rajoittamatta ja tekstiään korjaamatta. Aloittamaan jostakin, ihan mistä tahansa. Kun paperilla on vaikkapa vain yksi sana, lause tai ajatus, tyhjä paperi ei enää ole tyhjä.

Tuttu jumi kirjoittajalle: toisinaan teksti takkuilee eikä suostu syntymään. Kirjoittamisen paine kasvaa, kun jotain pitäisi pusertaa. Kirkas idea, moitteeton toteutus ja selkeä lopputulos tuntuvat kovin kaukaisilta. Jokin epämääräinen idea tai ajatus on olemassa, mutta senkin kirjoittaminen tuntuu työläältä. Siitä epämääräisestäkin voi aloittaa.

Usein kirjoittaminen helpottuu, kun uskaltaa aloittaa epätäydellisesti. Harvemmin tekstin ensimmäinen versio on sellaisenaan heti hyvä. Aloituksenkaan ei tarvitse olla oikopäätä täydellinen. Ja kuka sanoo, että alusta pitää aloittaa? Voi aloittaa myös keskeltä tai vaikka lopusta.

Kun aikoinaan kirjoitin gradua ja myöhemmin opinnäytetyötä, tyhjän paperin kammo syntyi liiallisista odotuksista. Tekstin piti olla selkeää, virheetöntä, jäsenneltyä, perusteltua, uskottavaa, tieteellistäkin. Valmistuakin piti. Mikä valtava painolasti! Kirjoittaminen voikin olla vaikeaa erityisesti silloin, kun elämä koettelee tai olo on valmiiksi stressaantunut.

Suuntakin saattaa alkuun olla epäselvä: mitä tässä nyt pitäisi kirjoittaa ja kenelle. Ennen ensimmäistä lausetta ei aina tiedä kovinkaan tarkasti, mitä tuleman pitää, mutta tekstiä voi muokata kohderyhmälle sopivaksi.

Moni kirjoitusjumi johtuu siitä, ettei tiedä, missä järjestyksessä asiat pitäisi kertoa. Usein helpottaa, kun miettii, mitä asioita haluaa tekstiin ainakin tulevan. Yhteen kappaleeseen mahtuu yksi asia ja yhden väliotsikon alle on hyvä yhdistää kaikki siihen liittyvät asiat.

Kun antaa itselleen luvan kirjoittaa huonosti, inspiraatio ja kirjoittamisen flow’kin todennäköisesti löytyvät jossain vaiheessa. Irrallisenkin lauseen ympärille imeytyy täydentäviä ajatuksia ja uusia sanoja, jotka aikanaan järjestyvät riviin, loogiseksi jonoksi. Kun on aloittanut, on jo matkalla kohti muokattavaa versiota. Tyhjää paperia ei voi editoida.

Kultaisella 1900-luvulla tekoälyä ei voinut pyytää sparrailemaan tekstiä yhdessä. Nyt sitäkin voi kokeilla.

Miten tyhjän paperin kammon voi selättää?

  1. Aloita jostain. Kirjoita irrallisia lauseita tai päässä risteäviä ajatuksia, kunhan kirjoitat jotain. Kirjoita mitä mieleen juolahtaa. Lämmittele sana-assosiaatioilla, ideaketjuilla tai miellekartalla, sillä tajunnanvirta voi käynnistää kirjoittamisen ja avata ajattelua.
  2. Kirjoita luvan kanssa huonosti. Älä huolehdi välimerkeistä tai kirjoitusvirheistä. Huonokin versio on parempi kuin tyhjä paperi, ajatus on tärkein.
  3. Aloita siitä, kenelle kirjoitat: mikä on kohderyhmä? Kenen on tarkoitus lukea teksti? Pidä hänet tai heidät mielessäsi.
  4. Kirkasta pääviesti: Miksi tämä teksti on olemassa? Mikä on sen tarkoitus? Mitä haluan ainakin sanoa? Mitä haluan tekstin saavan aikaan?
  5. Suunnittele tekstin rakenne etukäteen: käytä luetelmaviivoja, tee lista tai piirrä ajatuskartta. Kirjoita väliotsikot, joihin kirjoitat sisältöä myöhemmin. Mieti, missä järjestyksessä asiat on hyvä kertoa. Siirtele sisältöjä tarpeen mukaan.
  6. Jos alku on hankala, aloita keskeltä tai lopusta. Mistä kohdasta osaat kirjoittaa heti? Tekstin alku syntyy sitten aikanaan.
  7. Kirjoita ensin muutama minuutti, sitten vielä muutama minuutti lisää. Tai kokeile pomodoro-tekniikkaa eli kirjoita intensiivisesti 25 minuuttia ja pidä sitten muutaman minuutin tauko. Toista. Jos teksti edelleen takkuaa, tee jotain muuta ja palaa tekstiin tuonnempana.
  8. Jaa kirjoitustyö osiin: 50 sanaa tänään, 100 sanaa huomenna. Toimii, jos et ole töissä sanomalehden uutisdeskissä.
  9. Vaihtelu virkistää, pienikin ympäristön muutos voi antaa inspiraation ja ruokkia luovuutta. Kirjoita jossain muualla kuin toimistolla tai etätyöpisteessä. Kokeile kirjastoa tai kävelylenkkiä. Ideoita voi myös sanella kännykkään tai kirjoittaa puhelimen muistioon. Kaiva esiin ruutuvihko ja kynä läppärin sijaan. Itsellä toimii myös kirjoituspöydän paperipinojen ja lippulappujen siivoaminen: siisti tila, selkeämmät aivot, sujuvampi kynä.
  10. Kysy itseltäsi viisi kysymystä aiheesta tai pyydä tekoälyä haastattelemaan sinua. Kun vastaat spontaanisti, saat raakatekstiä.
  11. Kerro aiheestasi omin sanoin kollegalle tai ystävälle. Ääneen puhuminen voi toisinaan selkeyttää omaa ajattelua ja helpottaa kirjoittamista. Näinhän sen voisikin kirjoittaa!
  12. Paras ohje viimeiseksi: kun saat kirjoitettua jotain, palkitse itsesi. Juo kuppi kahvia, rapsuta kissaa, lepuuta silmiä tai ihaile maisemaa. Palaa kirjoitustyön ääreen virkistyneenä.

 

Lohdullista on se, että mitä enemmän kirjoittaa, sen helpommin se yleensä sujuu. Aloittaminenkin. Kirjoitustekniikoita voi opetella. Itsellä toimii joskus myös käänteinen ajattelu: tyhjän paperin voi nähdä uhan sijaan mahdollisuutena. Mikä ihana tyhjä tila, joka ansaitsee tulla täytetyksi!

Kirjoittaja: Hanna Ylli, viestinnän asiantuntija | tutkimus, kehitys ja innovaatiot, TAMK
Kuva: Adobe Stock

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *