Uskalla olla tyhmä

Kissa katsoo heijastustaan lätäkön pinnasta, ja näkee siinä leijonan.

Työssäni TAMKin viestinnässä uutisten ja tiedotteiden parissa huomaan päivittäin, miten vähän tiedän mistään mitään. Epäonnistuneen viestinnän syynä pidetäänkin toisinaan sitä, että viestijä ei ole tarpeeksi fiksu. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Onnistuneen viestinnän esteenä voi olla se, että viestijä ei uskalla olla tyhmä.

Viestijän täytyy uskaltaa kysyä ne kysymykset, joita muut eivät uskalla. Ne sydämen sykettä nostattavat ja kämmeniä hiostuttavat kysymykset. Ja niin monta kertaa, että varmasti ymmärtää vastaukset. Vasta riittävän sisäistämisen jälkeen viestin voi muotoilla selkeästi myös muille.

Sekä opintojeni että työurani aikana olen lukemattomia kertoja alustanut haastattelukysymyksiäni anteeksipyydellen: ”Tämä on nyt vähän tyhmä kysymys, mutta…” Oikeasti tyhmiä kysymyksiä ei kuitenkaan ole. Joskus muut nauravat tai tuhahtelevat ja oma sisäinen kriitikko sättii hölmöläiseksi. Silloin voi silittää sisäisen kriitikon päätä ja sanoa rauhoittavalla äänellä: ”Sinä riität”. Kukaan ei tiedä kaikesta kaikkea – onneksi. Itselleen voi myös oppia nauramaan, minkä ansiosta hauskan määrä elämässä ryöpsähtää uudelle tasolle.

Lopulta on hyvin vähän asioita, joista voi tietää todella paljon. Tärkeintä onkin tietää ja tunnustaa, että ei tiedä. Aina voi kysyä, aina voi oppia. Vaikka haastateltava tuntisi oman erityisosaamisalueensa läpikotaisin ja hihittelisi sinut lattianrakoon kysyessäsi ruohonjuuritason kysymyksen, siitä ei kannata stressata. Kaikesta ei tarvitse olla kiinnostunut, ja yleissivistyskin on nykymaailmassa kovin vaikeaa määritellä.

Olemme ihmisiä, joiden havainnointikykyyn ja muistikapasiteettiin vaikuttaa erilaisissa elämäntilanteissa niin moni asia, että toisinaan ei muista edes omaa nimeään. Oman vajavaisuuden myöntäminen päivittäisessä työssä viestijänä on tehokasta lääkettä häpeän tunteita vastaan. Toistoilla voi ansaita mustan vyön tässäkin.

Muille palautetta antaessa on tyhmyydestä sakottamisen sijaan olennaista kysyä, mitä voisi itse tehdä eri tavalla, jotta viesti olisi helpompi ymmärtää ja välittää eteenpäin.

Työyhteisön arvojen ja tavoitteiden huolellinen määritteleminen ja jalkauttaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta aidosti haluamme ymmärtää toisiamme paremmin ja viestiä vaikuttavammin. Töissä saa olla kivaa!

Kaadetaan se sisäinen Berliinin muuri,
laula kanssain lauluu joka kulkee rengilkin duuris.
Tartu mun käteen liity karavaaniin,
jos sust tuntuu että meil on tähtäimessä sama maali.
(Leijonamieli & Putkimiehet, Tartu mun käteen)

 

Teksti: Emmi Rämö, viestintä ja vaikuttavuus, TAMK
Kuva: LeandroDeCarvalho, Pixabay

Kommentit

Kiitos Emmi! Hyvä nosto tärkeästä aiheesta ja vieläpä henkilöltä, jonka ansiosta käytävillä raikuu usein ihana nauru. Töissä tosiaankin saa olla kivaa!

Nina

22.5.2024 08:58

Olipa napakkaa asiaa kivasti paketoituna. Rohkaisevia ajatuksia ihan kaikenlaisiin vuorovaikutustilanteisiin. Hyvien kysymysten rinnalla kulkee aina myös se aito kuunteleminen.

Leena

21.5.2024 16:43

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *