Vierailu alkoi leppoisissa tunnelmissa kahvikupposen äärellä. Esittäytymisten jälkeen muisteltiin menneitä ja pidettiin myös hiljainen hetki viime vuonna menehtyneen luokkatoverin muistoksi. Ryhmän edellisestä vierailusta TAMKiin olikin jo ehtinyt vierähtää lähes 30 vuotta, joten ihmeteltävää ja kyseltävää riitti.
Alumni on korkeakoulun kasvatti
Suurimmalle osalle vieraista alumnius oli uusi asia. Kirsi Popova piti lyhyen esityksen aiheesta ja kertoi muun muassa, mitä alumni-sana tarkoittaa ja mitä kaikkea TAMKin alumnitoiminta pitää sisällään. Keskeisimpiä alumniyhteistyön muotoja ovat erilaiset verkostoitumistapahtumat, mentorointiohjelmat ja työelämäyhteistyö. Verkostojen merkityksestä keskusteltaessa yksi vieraista totesi naurahtaen, että vuoden 1977 sähkötekniikan alumnit olivat tässä suhteessa aikaansa edellä: vanhoista luokkatovereista muodostunut yhteisö on edelleen tiivis, ja tukea on vuosien saatossa annettu puolin ja toisin. Verkosto siis elää ja voi hyvin.
Tämän jälkeen Jarkko Lehtonen kertoi vieraille viimeisimpiä kuulumisia sähkötekniikan koulutusohjelmasta, joka on sittemmin muuttunut sähkö- ja automaatiotekniikan tutkinto-ohjelmaksi. Vieraita kiinnostivat erityisesti opetussuunnitelmaan ja tutkinnon rakenteeseen liittyvät kysymykset, tutkinnon valintaperusteet sekä vieraskielisten opiskelijoiden määrä. Laboratoriotuntien määrän todettiin pysyneen melko lailla samana kuin 1970-luvulla, mutta muuten lähiopiskelusta on siirrytty yhä enemmän etäopiskeluun. Varsinaisia tenttiviikkojakaan ei enää ole, kun opiskelijat suorittavat opintojaan HOPSin, eli henkilökohtaisen opintosuunnitelman mukaan kukin tahdissaan.
Alumnien ja opiskelijoiden kohtaamiset ovat tärkeitä
Kahvittelun ja puheiden jälkeen siirryttiin kiertämään A-siivessä sijaitsevia opetustiloja. Monet tutut luokat olivat edelleen paikallaan, samoin 1970-luvulla hankitut laboratoriovälineet. Toki modernisointiakin on menneessä viidessäkymmenessä vuodessa tapahtunut. Ihmetystä herättivät erityisesti uudenaikaiset työtuolit ja opiskelijoiden viihtyvyydeksi käytäville hankitut sohvat. Sellaisista osattiin 1970-luvulla kuulemma vain haaveilla.
Vieraat tutustuivat myös CAD-tietokoneluokkaan, jossa insinööriopiskelijat voivat hyödyntää koneille asennettua suunnittelutyökalu CAD:ia (Computer-aided Design) tehtäviensä tekoon. Yksi suurimmista eroista 1970-luvulla opiskelleiden alumnien ja nykyopiskelijoiden välillä onkin epäilemättä tietotekniikan lisääntynyt käyttö opinnoissa. Tekoälystä puhumattakaan.
Tietokoneluokassa alumnit pääsivät jututtamaan viimeisen vuosikurssin opiskelijaa Joona Valkamaa. Sähkötekniikkaa pääaineenaan opiskeleva ja opinnäytetyötä vaille valmis insinööri kuunteli kiinnostuneena vanhojen konkareiden tarinoita muun muassa laskutikun käytöstä. Valkama ei muista, että olisi aiemmin opintojensa aikana tavannut sähkö- ja automaatiotekniikan alumneja, mutta piti vastaavia vierailuja ja alumnien uratarinoita hyvinä kimmokkeina opiskelijoille. Alumnitoiminta tuntui muutenkin kiinnostavan nuorta miestä, joten kuka tietää, nähdäänkö Valkama itsekin viidenkymmenen vuoden päästä TAMKilla jakamassa koulumuistojaan opiskelijoille. Toivottavasti!
Teksti ja kuvat: Kirsi Popova, erikoissuunnittelija, alumnisuhdetoiminta, TAMK
Kommentit