Kun Lego palikat avaavat ajattelua – kokemuksia BIP-viikolta

Keväällä Sorbonne Paris Nord -yliopistossa järjestettiin kansainvälinen BIP-viikko (Blended Intensive Programme), jonka teemana olivat Living Labit ja Excellence Hubit. BIP-viikot ovat Erasmus+-rahoitteisia intensiivijaksoja, joissa yhdistyvät lyhyt fyysinen liikkuvuus ja yhteistyötä syventävä virtuaalinen osuus. Pääsin tällä rahoituksella osallistumaan BIP-viikolle, jonka tavoitteena on tuoda yhteen eri korkeakoulujen asiantuntijoita jakamaan käytäntöjä ja rakentamaan uusia yhteistyön muotoja.

Viikon ohjelma koostui esityksistä, keskusteluista ja työpajoista, joissa Living Lab -ajattelua tarkasteltiin eri näkökulmista. The European Network of Living Labs (ENoLL) mukaan Living Lab tarkoittaa käyttäjälähtöistä avoimen innovaation ekosysteemiä, jossa tutkimus ja kehittäminen tapahtuvat todellisissa käyttöympäristöissä. Keskeistä on yhteiskehittäminen: käyttäjät eivät ole vain kohderyhmä, vaan aktiivisia toimijoita ratkaisujen suunnittelussa. Living Labeissa yhdistyvät kansalaiset, yritykset, julkinen sektori ja tutkimus, mikä mahdollistaa käytännöllisten ja tarpeisiin vastaavien ratkaisujen kehittämisen.

Erityisesti viikon ohjelmasta mieleeni jäi Lego Serious Play® -työpaja, joka tarjosi yllättävän konkreettisen tavan käsitellä varsin abstraktia teemaa. LEGO Serious Play on fasilitoitu työpajamenetelmä, jossa osallistujat rakentavat Lego-palikoista kolmiulotteisia malleja omista ajatuksistaan ja keskustelevat niiden kautta. Menetelmä auttaa tekemään abstrakteista asioista näkyviä, parantaa vuorovaikutusta ja tukee yhteisen ymmärryksen rakentamista.

Työpajan lähtökohta oli yksinkertainen: rajattu määrä Lego-palikoita ja tehtävänä visualisoida Living Lab -konsepti. Ensimmäisessä vaiheessa annettiin ohjeet, jotka ensisilmäyksellä tuntuivat rajoittavan tekemistä merkittävästi. Hetken pysähdyttyä ja ohjeita uudelleen tarkasteltua huomasimme kuitenkin, että kyse ei varsinaisesti ollut rajoituksista vaan tulkinnasta. Toisin tulkiten samoista lähtökohdista avautui useita erilaisia mahdollisuuksia.

Toisessa vaiheessa rakennettiin oma näkemys Living Labista. Tämä konkretisointi pakotti jäsentämään omaa ajattelua: mitä elementtejä konseptiin todella kuuluu ja miten ne suhteutuvat toisiinsa? Kolmannessa vaiheessa yksittäiset rakennelmat yhdistettiin yhteiseksi malliksi, jolloin keskustelu siirtyi yksilötasolta yhteisen ymmärryksen rakentamiseen.

Yllättävää oli, kuinka hyvin fyysinen rakentaminen toimi abstraktin käsitteen hahmottamisessa. Palikoiden kautta oli helpompi tarttua käsitteisiin, joista muuten keskustellaan helposti hyvin yleisellä tasolla. Ehkä vielä kiinnostavampaa oli se, että tekeminen auttoi myös luopumaan tietystä itsekriittisyydestä ja rakentaminen tuntui enemmän leikiltä kuin “oikealta” suunnittelulta, ja siksi ideointiin uskaltautui eri tavalla.

Tämä herätti itselleni kysymyksen, että voisimmeko hyödyntää vastaavanlaista lähestymistapaa enemmän myös opetuksessa ja kehittämistyössä? Joskus ajattelua ei ehkä kannatakaan lähteä avaamaan lisäämällä analyysiä, vaan tekemällä siitä konkreettista, vaikkapa Lego-palikoiden avulla.

Lähteet
European Network of Living Labs (ENoLL). (n.d.). Living labs. https://enoll.org/living-labs/

SeriousWork. (n.d.). What is LEGO Serious Play? An introduction to the methodology. https://serious.global/blog/what-is-lego-serious-play-an-introduction-to-the-methodology/

Kirjoittaja:

Toni Luomaranta, yliopettaja, Rakennettu ympäristö ja biotalous.

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *