3DTY-hankkeen Japanin vierailun aikana tutustuttiin rakennusalan yrityksen Lib Workin kehittämään Lib Earth House -konseptiin Kumamoton prefektuurissa. Kohde on yksi esimerkki siitä, kuinka rakentamisen digitalisaatiota pyritään yhdistämään kestävän kehityksen tavoitteisiin ja paikallisten materiaalien hyödyntämiseen.
Usein 3D-tulostetut rakennukset yhdistetään betonitulostukseen. Lib Work on valinnut toisenlaisen lähestymistavan. Rakennuksen seinärakenteissa hyödynnetään paikalliseen maa-ainekseen perustuvaa materiaalia, jonka tavoitteena on vähentää rakentamisen ympäristökuormitusta ja samalla hyödyntää alueella helposti saatavilla olevia raaka-aineita.
Vierailun aikana kiinnostavinta oli havaita, kuinka vähän kohde vaikutti teknologiselta demonstraatiolta. Rakennus ei näyttänyt tutkimusprojektin prototyypiltä eikä tulevaisuuden konseptitalolta, vaan asumisvalmiilta kodilta.
Tämä havainto herätti ajatuksia siitä, milloin uusi teknologia todella saavuttaa kypsän vaiheen. Ehkä merkki onnistumisesta ei olekaan se, että teknologia herättää huomiota, vaan se, että käyttäjä voi keskittyä lopputulokseen. Tällöin teknologia toimii taustalla luonnollisena osana ratkaisua.
Rakennuksen seinissä 3D-tulostuksen kerroksellinen rakenne oli kuitenkin edelleen nähtävissä. Se muodosti rakennukselle oman tunnistettavan ilmeensä ja toi näkyväksi valmistusmenetelmän, jota ei perinteisessä rakentamisessa yleensä nähdä. Samalla se toimi muistutuksena siitä, että valmistusteknologia voi vaikuttaa myös rakennuksen arkkitehtuuriin ja estetiikkaan.
Kohde herätti myös kysymyksiä rakentamisen automaation tulevaisuudesta. Julkisessa keskustelussa automaatio esitetään usein ratkaisuna, jonka tulisi korvata mahdollisimman suuri osa työvaiheista. Lib Workin lähestymistapa vaikutti käytännöllisemmältä. Vaikka seinät tuotetaan automatisoidusti, monet muut rakennuksen osat toteutetaan edelleen perinteisin menetelmin. Tavoitteena ei näyttänyt olevan kaiken muuttaminen, vaan niiden työvaiheiden kehittäminen, joissa automaatiosta saadaan suurin hyöty.
3DTY-hankkeen näkökulmasta vierailu tarjosi mielenkiintoisen esimerkin siitä, kuinka digitaalinen valmistus voidaan yhdistää paikallisiin materiaaleihin ja alueellisiin olosuhteisiin. Samalla kohde muistutti, että rakentamisen tulevaisuutta ei välttämättä määritä yksi teknologia tai yksi materiaali. Todelliset ratkaisut voivat syntyä yhdistämällä uusia valmistusmenetelmiä perinteisiin rakennusmateriaaleihin ja paikalliseen osaamiseen.
Ehkä vierailun kiinnostavin anti kiteytyykin yhteen kysymykseen. Jos rakennus voidaan valmistaa osittain paikallisesta maa-aineksesta digitaalisen valmistuksen avulla, millaisia mahdollisuuksia vastaavat ratkaisut voisivat avata tulevaisuudessa myös Euroopassa ja pohjoisissa olosuhteissa?
Kirjoittaja:
Jani Katajisto, laboratorioinsinööri, teollisuusteknologia, Tampereen ammattikorkeakoulu
Kommentit